Työkyky yhteiskunnan perustana
Tehokkain tapa työkykyongelmien tunnistamiselle, ennaltaehkäisemiselle ja estämiselle on jatkaa laadukasta tutkimustyötä ja tiivistää yhteistyötä alan osaajien sekä poliittisten päättäjien kesken.
Tässä suhteessa yhteiskunta voidaan nähdä osiensa summana – hyvinvoivat ihmiset tuottavat hyvinvoivan yhteiskunnan. Täten ihmisten työ- ja toimintakykyä voidaan oikeastaan pitää yksinä koko yhteiskunnan perustuskivistä ja kaikkien yhteiskunnallisten toimien pitäisi loppujen lopuksi tähdätä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitoon ja lisäämiseen.
Yhteiskunnan vastuu ei kuitenkaan rajoitu vain toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseen tai sen heikkenemisen ennaltaehkäisyyn. Päinvastoin, yhteiskunnan rooli kenties jopa korostuu, kun yksilön omat voimavarat heikkenevät.
Millainen on suomalaisten työkyky?
Suurin osa suomalaisista kokee työkykynsä hyväksi. Työolobarometrin (2015) mukaan vain noin 13 prosenttia koki työkykynsä suhteessa työn fyysisiin ja henkisiin vaatimuksiin korkeintaan kohtalaiseksi. Viimeisimmän OECD:n Health at Glance -raportin (2016) mukaan Suomessa peräti 33 prosenttia aikuisista ilmoitti kokevansa vähintään jonkinasteista esteisyyttä arjen toiminnallisuuksissa. Vastaavasti Ruotsissa ja Norjassa näin kokee vain 12 ja 16 prosenttia aikuisväestöstä, koko Euroopan keskiarvon ollessa 27 prosenttia. Aikaisempaan raporttiin (2014) verrattuna trendi on ollut laskeva koko Euroopassa, mutta Suomi on onnistunut putoamaan toimintakykyongelmien ykkösmaasta kuudennelle sijalle vuoden 2012 jälkeen. Maiden välisissä vertailuissa on noudatettava varovaisuutta, mutta sitä voidaan pitää eräänlaisena karkeana vertailupohjana.
Heikentynyt työkyky ei suoraan indikoi sitä, etteikö työelämään voisi vielä osallistua. Juuri tätä osittaisen työkyvyn hyödyntämistä ajatellen laadittiin vuonna 2007 voimaan astunut laki osasairauspäivärahasta. Tavoitteena oli parantaa työelämään osallistumista myös silloin, kun työkykyä oli vielä osittain jäljellä. Etenkin vuoden 2010 tehdyn osasairauspäivärahan saamisen ehtoja väljentävän muutoksen jälkeen osasairauspäivärahan käyttö on kasvattanut nopeasti suosiotaan. Työtä voi siis tehdä, vaikkei työkykyä olisikaan 100 prosenttisesti jäljellä.
Työkyky ei pelkästään yksilön harteilla
Työkyky ei tarkoita ainoastaan yksilön kykyä työn tekemiseen, vaan työkyky määrittyy aina suhteessa tehtävään työhön. Työkyky on monisyinen vyyhti, johon vaikuttaa oman (fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen) toimintakyvyn, osaamisen, motivaation ja asenteiden lisäksi työn sisältö, työtehtävät ja työympäristö. Kaikki näistä osasista ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa ja tasapainoilu näiden kaikkien tekijöiden välillä on yhteisvastuullista, kuten Heli Myllys (2003) asian osuvasti ilmaisi.
Työkyvyn heikkeneminen on usein pitkä prosessi, johon on tartuttava mahdollisimman ajoissa, jotta heikentymistä voitaisiin hidastaa tai estää sen eteneminen kokonaan. Päästäksemme käsiksi ennaltaehkäisyyn riittävän ajoissa, on tunnistettava niitä tekijöitä ja vaiheita, jotka johtavat työkyvyttömyyteen, sekä niitä väestöryhmiä, joille työkyvyn heikkenemiseen johtavat riskit herkimmin kasautuvat. Toisaalta on myös panostettava vielä jäljellä olevan työkyvyn ylläpitämiseen ja mahdolliseen kuntouttamiseen.
Miten tästä eteenpäin?
Tehokkain tapa työkykyongelmien tunnistamiselle, ennaltaehkäisemiselle ja estämiselle on jatkaa laadukasta tutkimustyötä ja tiivistää yhteistyötä alan osaajien sekä poliittisten päättäjien kesken. Tietoa, tutkimusta, päätöksiä ja konkreettisia toimia vaaditaan niin työelämän kuin lainsäädännön tasollakin. Toimiva yhteiskunta onkin jatkuvasti itsereflektoiva, ja parhaimmillaan sen osaset kykenevät yhteistyössä ratkaisemaan siinä ilmeneviä ongelmia.
Yhteiskunnassa osallistuminen on jäsenellekin vaikeampaa heikentyneellä toiminta- ja työkyvyllä, ja omien voimavarojen ehtyessä jäsen hyötyy yhteiskunnan tarjoamasta tuesta. Yhteiskunta on riippuvainen toimivista ja hyvinvoivista jäsenistään, jolloin sen elinehtona on myös suojella jäseniensa toiminta- ja työkykyä.
Laura Salonen
Kirjoittaja on VTM, jatko-opiskelija ja projektitutkija Turun yliopistossa. Hänen sosiologian tutkielmansa Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen. Tarkastelussa sosioekonomiset erot. palkittiin Vuoden yhteiskuntatieteellinen pro gradu -palkinnolla.
twitter: @laursalo
