Näkökulma

17.6.2020

 Maria Teikari 

Työn eriytyneet todellisuudet ikäryhmien välillä haastavat ay-kenttää

Miksi nuoret luottaisivat ay-liikkeeseen omana edunvalvojanaan, jos tekeminen keskittyy sellaisen todellisuuden puolustamiseen, joka ei ole ollut heille totta alkuunkaan? Miksi he luottaisivat ay-liikkeeseen omien etujensa ajajana, jos he eivät näe kärjessä edes etäisesti itseään muistuttavia hahmoja? Akavan puheenjohtajaehdokas Maria Teikari pohtii blogissa, miten saada nuoret ikäluokat kiinnostumaan ay-liikkeestä – ensimmäistä kertaa tai uudestaan.

Työn todellisuudet ovat eriytyneet. Usein puhutaan eroista eri alojen välillä: Tietotyö mahdollistaa monta sellaista asiaa, jota ”suorittava” työ ei mahdollista. Koronavirusepidemian aikana erot tulivat poikkeuksellisen näkyviksi – toinen jäi tutun työarjen keskelle kotiin, riitti kun vaihtoi kauluspaidan kauhtuneeseen t-paitaan. Toisen työt taas lakkasivat olemasta tai rullasivat kuten ennenkin – nyt vain riskialttiimpana, koska etätöihin ei voinut jäädä. Puhutaan paljon myös töiden katoamisesta. Vaikka korkeakoulutettujakin välillä saattaa hirvittää, harvan työ on katoamassa kokonaan tai muuttamassa niin kokonaisvaltaisesti muotoaan, että pärjääminen huolettaisi.

Työn todellisuudet ovat siis totisesti eriytyneet, mutta eivät vain alojen ja ammattiryhmien välillä vaan myös niiden sisällä. Tämä on muutos, joka linkittyy nähdäkseni eniten eri ikäryhmien odotuksiin, toiveisiin ja haluihin työn suhteen. Nuoremmat ihmiset odottavat työltä eri asioita. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, mitä nuoret haluavat vaan myös siitä, millaiset kortit heille on työelämässä jaettu. Pitkät, vuosia ja vuosia kestävät työsuhteet ovat harvinaisempia. Toisaalta työltä odotetaan joustoa eri tavalla kuin ennen. Työhön sitoudutaan, mutta ei ehkä enää niinkään organisaatioon kuin kivaan työyhteisöön, mielekkäisiin tehtäviin ja innostavaan esihenkilöön.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Mutta näkyykö muutos ay-liikkeessä?

Työhön sitoudutaan, mutta ei ehkä enää niinkään organisaatioon kuin kivaan työyhteisöön, mielekkäisiin tehtäviin ja innostavaan esihenkilöön.

Yhä useammat palkansaajat hakevat taloudellista turvaa työttömyyden varalle pelkästä työttömyyskassan jäsenyydestä. Pari vuotta sitten Helsingin Sanomat toteutti laajan selvityksen, jonka mukaan joka neljäs ammattiliiton jäsen oli alle 35-vuotias. Järjestäytymättömyys on suurinta nuoremmissa ikäluokissa, ja siitä meidän pitäisi olla huolissamme.

On helppoa hakea syitä nuorista itsestään. On helppoa puuskutella ymmärtämättömyydestä, ay-liikkeen entisistä saavutuksista ja niiden ylenkatsomisesta tai kokemattomuudesta – kyllä routa porsaan, ja niin edelleen. Nuoret haluavat päästä helpolla. Nuoret eivät ymmärrä, että järjestäytyminen on heidän oma etunsa. Nuoret eivät näe, että ilman ay-liikettä töitä tehtäisiin vieläkin viikonloppuisin.

Vaikeampaa on katsoa peiliin.

Nimittäin ay-liike ei näytä siltä, miltä työelämä tänä päivänä näyttää. Jos tiedämme, että nuorempien ikäluokkien tarpeet ja odotukset työelämää kohtaan ovat erilaiset – ja haluamme saada heidät juurtumaan mukaan toimintaamme – näitä tarpeita ja odotuksia pitäisi pystyä kuuntelemaan ja priorisoimaan. Meidän tehtävämme olisi tuoda esiin sitä työelämän todellisuutta, jossa he elävät. Miksi ihmeessä nuoret luottaisivat ay-liikkeeseen omana edunvalvojanaan, jos tekemisemme keskittyy sellaisen todellisuuden puolustamiseen, joka ei ole ollut heille totta alkuunkaan? Miksi he luottaisivat ay-liikkeeseen omien etujensa ajajana, jos he eivät näe kärjessä edes etäisesti itseään muistuttavia hahmoja?

Meidän tehtävämme olisi tuoda esiin sitä työelämän todellisuutta, jossa he elävät.

Politiikassa, mutta myös ay-liikkeessä, asiat monesti ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Jos nuoremmat ikäluokat ovat meille merkityksellisiä – ja tulevaisuuden kannalta ehdottomasti ovat – tähän asiaan pitää herätä viimeistään nyt. Työelämässä olevat ikäluokat pienenevät, ja olemme ay-liikkeenä menettäneet heistä jo kymmeniä tuhansia. En haluaisi, että tuo menetys on pysyvä. Mutta tämä on kiinni meistä itsestämme.

Voisin tähän loppuun kirjoittaa kaikenlaista idealistista liittyen edustavuuteen, demokraattisuuteen ja kaikkien ikäluokkien mukana olemisen itseisarvoon. Mutta kova todellisuus on se, että ay-liike, joka ei saa mukaansa työuransa alussa olevia, on nopeasti todellisuudesta irtautuva ja kuihtuva ay-liike. Voimme lämmitellä entisten saavutustemme loimussa pienenevällä joukollamme. Uudet saavutukset saattavat jäädä kuitenkin haaveeksi, jos ay-liikkeen rinnalle kasvaa entistä suurempi järjestäytymättömien joukko

Kuihtuva ay-liike on entinen ay-liike.

Maria Teikari

Kirjoittaja on HTM ja YKAn palvelujohtaja. Hän on ehdolla Akavan puheenjohtajaksi. Kampanjasivulle

Subscribe
Ilmoita
guest
2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Anri Tuohimäki

Viime syksynä olin Tampereen akateemisten naisten järjestämässä tilaisuudessa, jossa sosiologian yliopistonlehtori Pasi Pyöriä totesi ongelman koskevan erityisesti akateemisesti koulutettuja naisia ja erityisesti julkisella sektorilla. Heitä lienee Akavassa melko paljon!

Anri Tuohimäki

Ongelmalla tarkoitan siis tässä pätkä- ja silpputyöhön liittyvää epävarmuutta ja heikompia työehtoja

Jaa artikkeli