Vierailija

13.3.2015

 Janina Mackiewicz 

Työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa

Euroopan komissio on ottanut tehtäväkseen ratkaista Euroopan ongelmat. Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ohjeilla Eurooppaan luodaan kasvua, työllisyyttä ja investointeja. Investointipaketin 315 miljardia euroa on saatu kasaan taikasauvaa pyörittäen, ja rahat kohdennetaan sinne, mihin niitä tarvitaan. Euroopassa on lähes kaksi miljoonaa täyttämätöntä työpaikkaa, ja pelkästään huipputeknologia-alalla n. 700 000. Samaan aikaan puhutaan, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi, […]

Euroopan komissio on ottanut tehtäväkseen ratkaista Euroopan ongelmat. Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ohjeilla Eurooppaan luodaan kasvua, työllisyyttä ja investointeja. Investointipaketin 315 miljardia euroa on saatu kasaan taikasauvaa pyörittäen, ja rahat kohdennetaan sinne, mihin niitä tarvitaan. Euroopassa on lähes kaksi miljoonaa täyttämätöntä työpaikkaa, ja pelkästään huipputeknologia-alalla n. 700 000. Samaan aikaan puhutaan, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi, vaikka osaajiakin puuttuu. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten Euroopassa työt ja työntekijät eivät kohtaa. Yhdysvalloissa on yleistä, että ihmiset muuttavat osavaltioista toiseen työn perässä. Helpommaksi sen tekee yhteinen kieli ja kulttuuri. EU:ssa vain 3,3 % tekee töitä toisessa jäsenvaltiossa. Se tarkoittaa n. 17 miljoonaa henkilöä EU:n 507 miljoonaan kokoisesta väestöstä, josta 328 miljoonaa on työiässä (15–64 vuotta).

Viimeiset pari vuotta Suomessa on alettu herätä korkeakoulutettujen huonontuneeseen työllisyystilanteeseen. Maistereista ja tohtoreista on ylitarjontaa samalla kun tutkijamäärärahoja leikataan, työsopimuksia pätkitetään, stipendirahat ovat tiukalla ja ”tavallisiin” töihin on liian koulutettu. ILO:n mukaan 25–45 prosenttia työvoimasta on joko ali- tai ylikoulutettu Euroopassa. Huolestuttavaa on, että korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa kaikilla koulutusaloilla Euroopan laajuisesti. Espanjalaiset, portugalilaiset ja italialaiset nuoret pakenevat kotimaistaan työn perässä Keski-Eurooppaan, mutta takuita työn löytämisestä ei ole. Esimerkiksi Brysselissä kilpailu on erittäin kova – harvemmin löytyy oikeata palkkatyötä koulutetulle nuorelle aikuiselle, jos aikaisempaa harjoittelua tai työjaksoa ei sieltä ole. Tämä johtaa taas siihen, että koulutettu työvoima alistuu toistuville alipalkatuille harjoittelujaksoille pahimmillaan vuosi toisensa jälkeen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Euroopan työmarkkinat ovat epätasapainossa. Nyt puhutaan kovasti epäsuhteesta, skills mismatch työmarkkinoilla, ja Euroopan komissio on nostanut agendalleen tämän ongelman. Tämä tietenkin koskee kaikkia ammattiryhmiä, ei vain korkeakoulutettuja. Ketään ei voi pakottaa muuttamaan työn perässä ulkomaille, mutta siihen rohkaiseminen ja kannustaminen olisi kaikille hyväksi. Varmasti byrokratian löyhentäminen madaltaisi kynnystä kokeilla uutta ja lähteä. Harvempi tuskin on valmis hyppäämään tuntemattomaan niin, että vain lähtee ja katsoo sitten paikan päältä, mitä löytyy – ainakin suomalaiselle tämä voi olla liian suuri askel epävarmuuteen.

Päättäjien on helppo puhua työttömyydestä ja epäsuhteesta, mutta tarvitaan myös lihaa luiden ympärille. Pelkät puheet eivät riitä. Uudelleenkouluttautuminen ei välttämättä ole jo tutkinnon saaneella prioriteettilistalla.

IMG_2444_lighter (2)Janina Mackiewicz

Kirjoittaja on VTM, joka työskentelee asiantuntijana Eurocadresissa*. Hän on myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen  valtuuston jäsen.

*Eurocadres edustaa kuutta miljoonaa korkeakoulutettua ja ylempää toimihenkilöä Euroopassa. Toimisto sijaitsee Brysselissä, ja Akavan on sen jäsen.

 

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli