Työura alkaa usein jo opiskeluaikana – ja se on kaikkien etu
Opiskeluaika ja työura eivät ole toisistaan irrallisia, ja siksi on kovin vanhanaikaista ajatella, että työura alkaisi valmistumisesta ja työelämä olisi jokin muusta elämästä irrallinen musta aukko, johon valmistuttuaan putoaa.
Oma suosikkini opiskelijaliikkeen edunvalvonnan haasteissa on se, miten saada keskustelu työurista vastaamaan tämän päivän todellisuutta. Teemaan liittyy monta piirrettä, jotka kaipaavat tarkennusta – tässä katsaukseni siihen, miten työurista, opiskelijoista ja työnteosta pitäisi oikeastaan puhua.
Fakta on se, että neljä viidestä korkeakouluopiskelijasta on ollut töissä opiskeluaikanaan. Opintojen aikaisessa työssäkäynnissä on hieman eroja yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä, mutta olennaista tässä on se, ettei opiskeluaika ole irrallaan työurasta. Opintojen aikana tehty työ pitäisi ottaa huomioon kaikessa työuraan liittyvässä keskustelussa. Opiskeluaika ja työura eivät ole toisistaan irrallisia, ja siksi on kovin vanhanaikaista ajatella, että työura alkaisi valmistumisesta ja työelämä olisi jokin muusta elämästä irrallinen musta aukko, johon valmistuttuaan putoaa.
Työelämä alkaa jo opiskeluaikana. Korkeakoulutus tai tutkinto itsessään ei takaa työpaikkaa ja on huomioitava, että opiskelun aikana on pystyttävä luomaan verkostoja, hankkimaan geneerisiä taitoja ja joustamaan perinteisestä työelämäajattelusta. Nykytilanteessa opiskelijoiden toimeentulon haasteet myös usein edellyttävät opintojen aikaista työskentelyä ja tämä täytyy nähdä ja tunnustaa myös taitojen ja osaamisen karttumisen kautta. Opiskelijoita myös ohjataan tekemään töitä opintojen aikana, sillä oman alan duuni edellyttää paradoksaalisesti kokemusta oman alan töistä. Varsin luonnollista myös on, että opiskeluaikainen työnteko – sekä kesäisin että lukuvuoden aikana – yleistyy valmistumisen lähestyessä. Kaikki tämä työ tulee huomioida puhuttaessa työuran pituudesta.
Otuksen Opiskelijabarometri (2014) kertoo, että työssäkäyvistä yliopisto-opiskelijoista 57% on koulutustasoaan vähintään melko hyvin vastaavassa työssä. Tämä kertoo siitä, että opiskelijoiden osaamiselle on kysyntää jo ennen valmistumista. Joskus tulevaisuuden työtä käsittelevissä keskusteluissa nousee esiin ajatus siitä, että tutkinnon merkitys vähenee – tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta se on varmaa, että osaamisen merkitys korostuu. Maistereiden uraseurannan mukaan valmistuneiden tärkein taito on oman osaamisen tunnistaminen ja siitä kertominen. Sen sijaan, että ajatellaan työuran alkavan valmistumisesta, on huomio käännettävä siihen, miten omalla osaamisella työllistyy sitä vastaaviin tehtäviin – oli tutkinto valmis tai ei.
Työurien pidentämisestä käytävässä keskustelussa osoitetaan usein opiskelijoita ja yritetään luoda rakennelmia, jotka puskevat menemään korkeakoulun läpi mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Putkitutkinnot ja nopeasti kokoon kasatut opinnot eivät kuitenkaan ole tätä päivää, vaan tässäkin on koko Suomen kannalta olennaisempaa kääntää keskustelu osaamiseen. Mitä osaavampaa väkeä korkeakouluista valmistuu, sitä paremmin he työllistyvät. Mitä paremmin osaava väki työllistyy, sitä paremmin Suomella menee. Ohjenuoraksi sanoisin, että “less hard, more smart”.
Modernissa yhteiskunnassa on syytä tunnistaa se, että mustan ja valkoisen sijaan harmaan sävyillä tapahtuu eniten. Tutkinnot ovat tärkeitä, mutta keskiöön nousee osaaminen. Opiskeluajan tulee olla sellaista, että se mahdollistaa opintojen suorittamisen, osaamisen kerryttämisen ja työnteon rinnakkain, mutta ei pakota siihen esimerkiksi toimeentulon vuoksi. On myös outoa kohdella opiskelijoita yhtenä tasaisena massana, sillä uratarinoita on yhtä monta, kuin opiskelijoitakin.
Työelämä ei ole stabiili tila, johon opiskelija loksahtaen solahtaa, vaan se limittyy osin opiskeluajan päälle ja yhä useammin siivilöityy osaksi sitä. Siksi meidän on aika ryhtyä puhumaan niistä keinoista, joilla puhe työelämästä ja työurista saataisiin kokonaisvaltaiseksi kuvaukseksi erilaisista osaamispoluista. Perinteinen ammattikuntakenttä elää ja muuttuu, ja meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan. Tämä alkaa kysymällä tämän kevään valkolakeilta unelma-ammatin sijaan seuraavasti:
“Millaista osaamista sinä haluat saavuttaa ja mitä haluaisit sillä tehdä?”
Maria Loima
Kirjoittaja on Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen. Vastuina koulutuspolitiikka ja työelämä, teemoina elinikäinen oppiminen ja osaaminen.
