Töissä YKAssa

25.3.2019

 Piritta Jokelainen 

Työvoima­politiikkaa Homo economicukselle?

Kuluneella hallituskaudella on käyty vilkasta keskustelua työllisyyden ja työttömyyden ympärillä. Erityisesti vuoden 2018 alusta voimaan tullutta työttömyysturvan aktiivimallia on kritisoitu ja puolustettu kovaäänisesti ja intohimoisesti. Mitä työvoimapolitiikan keinovalikoima kertoo päättäjien ihmiskuvasta? Mihin on seuraavalla hallituskaudella syytä kääntää katse? Teemaa pohtii YKAn esityisasiantuntija Piritta Jokelainen blogissaan.

Kuluneella hallituskaudella on käyty varsin vilkasta keskustelua työllisyyden ja työttömyyden ympärillä. Keskustelun sytykkeenä ovat olleet niin vallitsevat olosuhteet – taantumasta nousukauteen kipuaminen sekä yhtäaikaiset työttömyyden ja työvoimapulan haasteet – kuin myös Sipilän hallituksen lääkkeet näihin ongelmiin. Erityisesti vuoden 2018 alusta voimaan tullutta työttömyysturvan aktiivimallia on kritisoitu ja puolustettu kovaäänisesti ja intohimoisesti.

Kriitikoita – YKA mukaan lukien – on hiertänyt aktiivimallissa eniten työttömän velvollisuuksien ja mahdollisuuksien epäsuhta. Työttömät ovat olleet jäykän aktiivisuuskriteerin täyttämismahdollisuuksien suhteen varsin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, onko aktiivisuutta täyttäviä työllistymismahdollisuuksia tai työllistymistä edistäviä palveluita ollut tarjolla. Esimerkiksi moni korkeakoulutettu jää täysin vailla palveluita, ja asiantuntijatyötä tehdään harvoin muutaman päivän aktiivisuutta kerryttävinä keikkatöinä.

Kritiikin johdosta aktiivimallia on jo matkan varrella muutettu: aktiivisuutta on vuoden 2019 alusta lähtien voinut kerryttää enintään 6 kk ajalta opiskelemalla omatoimisesti ja huhtikuun alusta lähtien mm. ammattiliittojen työllistymistä edistävät palvelut kerryttävät aktiivisuusvelvoitetta.

Tästä huolimatta työvoimapoliittisten keskustelujen ytimessä painottuvat edelleen työttömän velvollisuudet, kepit ja taloudelliset sanktiot. Eri tilanteissa oleville työttömille on kuitenkin tarjolla liian vähän tukea velvoitteidensa täyttämiseen – ja vielä tärkeämpää – työllistymiseen, työkyvyn vahvistamiseen ja osaamisensa kehittämiseen.

Katse pakon sijaan palveluihin

Seuraavalla hallituskaudella työvoimapolitiikassa on syytä kääntää katse mekanististen pakkojen ja velvollisuuksien sijaan työttömien yksilöllisiin palveluihin, tukeen ja ohjaukseen. Erityisesti osaamisesta on syytä pitää huolta – onhan vain ja ainoastaan luontevaa, että työttömyyden aiheuttaman työurakatkoksen aikana on tilaisuus tehdä osaamisen tilannekatsaus ja päivittää osaamista vastaamaan työelämän muuttuvia osaamistarpeita. Velvollisuuksien vastapainoksi tarvitaan mahdollisuuksia ja tukea.

Velvollisuuksien vastapainoksi tarvitaan mahdollisuuksia ja tukea.

Loppujen lopuksi työvoimapolitiikan keinovalikoima kertoo päättäjien ihmiskuvasta. Onko työtön äärirationaalinen, taloudellisten kannusteiden perässä juokseva, laiskotteluun aina tilaisuuden tullen taipuvainen Homo economicus vai inhimillinen, työstä merkitystä ja motivaatiota löytävä, yksilöllisessä elämäntilanteessaan tukea ansaitseva sapiens?

 

Tutustu YKAn vaalitavoitteisiin

Piritta Jokelainen

Kirjoittaja on YKAn koulutus- ja yhteiskuntapolitiikan erityisasiantuntija.

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli