Valoa pimeyteen – taittovirheitä tarkistamaan
Talouskriisi, jatkuvat yt-neuvottelut, pakkolait, pakolaiskriisi, terrorismin uhka… Se, mihin huomiomme kiinnittyy, kasvaa. Kaikista kriisiuutisista huolimatta meille kuuluu hyvääkin. Suomi oli kahdeksantena tuoreessa World Economic Forumin strategisen kilpailukyvyn mittarissa – 140:n kehittyneen maan joukossa. On tietysti totta, että putosimme muutaman sijan edellisvuodesta, mutta esimerkiksi sekä teollisuuden ja oppilaitosten tuotekehitysyhteistyössä että julkisten instituutioiden läpinäkyvyydessä ja tehokkuudessa olimme […]
Talouskriisi, jatkuvat yt-neuvottelut, pakkolait, pakolaiskriisi, terrorismin uhka… Se, mihin huomiomme kiinnittyy, kasvaa. Kaikista kriisiuutisista huolimatta meille kuuluu hyvääkin.
Suomi oli kahdeksantena tuoreessa World Economic Forumin strategisen kilpailukyvyn mittarissa – 140:n kehittyneen maan joukossa. On tietysti totta, että putosimme muutaman sijan edellisvuodesta, mutta esimerkiksi sekä teollisuuden ja oppilaitosten tuotekehitysyhteistyössä että julkisten instituutioiden läpinäkyvyydessä ja tehokkuudessa olimme ykkösiä. Kakkossijalla olimme yritysten innovaatiokyvyssä ja korkea-asteen koulutuksessa. Toki yhdessä kysymyksessä pidimme viimeistä sijaa: palkoista sopimisen jäykkyydessä. Myös verotuksen kannustavuudessa oli kehittämisen varaa.
Lisäksi olemme maailman 6. onnellisin maa. YK:n julkaisemassa, riippumattomien asiantuntijoiden laatimassa raportissa oli mukana 158 maata. Onnellisuuden mittareina käytettiin kansantuotetta henkeä kohden, yhteisöllisyyttä, odotettavissa olevaa tervettä elinikää, tunnetta vapaudesta tehdä elämänvalintoja, vapautta korruptiosta ja anteliaisuutta.
Miksi emme kiinnitä huomiotamme näihin positiivisiin uutisiin? Eivät vain päättäjät, vaan jokainen meistä katselee maailmaa omien silmälasiensa läpi. Nämä suodattavat tietoa ja tekevät siten elämän helpommaksi. Meidän ei tarvitse joka asiaa miettiä. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että ”linsseihin” on syntynyt taittovirheitä elämän varrella: koulutus, kokemus, asuinpaikka, varallisuus ja jopa perimäkin temperamentin muodossa vaikuttavat havaintoihimme. Näkemistapamme ovat kuitenkin itsellemme tosia, saattavatpa olla jonkin ryhmänkin yhteiset, ja piilossa itseltämme.
Taittovirheitä on tutkittukin: esimerkiksi kielteinen tieto on painavampaa kuin myönteinen. Poistamme usein näkökentästämme uutisia, jotka eivät tue omia mielipiteitämme. Tulemme parhaiten toimeen itsemme kaltaisten kanssa ja odotuksemme saattavat jopa muuttaa toisten käyttäytymistä. Teemme myös johtopäätöksiä puutteellisin tiedoin, esimerkiksi jos vierasmaalainen tekee rikoksen, pidämme kaikkia vierasmaalaisia rikollisina.
Olemme menneisyytemme vankeja, mutta vain niin kauan, kunnes tiedostamme sen ja alamme tutkia omia taittovirheitämme. Herääminen vaatii useimmiten särön turvavyöhykkeeseemme eli uuden tiedon on osuttava perususkomuksiimme. Useimmiten jokin negatiivinen tapahtuma, esimerkiksi työttömäksi joutuminen tai sairastuminen, avaa muutoksen mahdollisuuden. Näitä tilanteita on kutsuttu onnellisiksi onnettomuuksiksi (happy accidents), koska niiden avulla joudumme pakosta arvioimaan asioita uudesta näkökulmasta. Ja saamme silloin myös voimia muuttaa tilannettamme.
Toki voimme katsoa peiliin ilman ikävää sattumusta, erityisesti silloin, jos jokin asia erityisesti ärsyttää. Ehkäpä siinä piilee muutoksen siemen? Haukoin henkeäni, kun kuulin tihkusateisella työmatkalla radiosta klo 21.30 selkokieliset uutiset täysin neutraalisti ja rauhallisella äänellä. ”Suomessa on pimeää. Suurin osa ihmisistä ei pidä pimeästä. Sitä kestää kuitenkin paremmin, jos näkee sen hyvät puolet. Pimeällä ei tarvitse siivota niin paljon, koska pöly ei näy, lenkille voi lähteä minkälaisissa vaatteissa tahansa jne.” Näin yksinkertainen totuus!
Miksi emme myös hakisi kiitollisuuden aiheita omasta elämästämme! Eräs pilottikoulutuksessamme ollut 50-vuotias rouva kertoi omistaan:
- synnyin Suomeen ja että täällä ei ole sotaa nyt, ruokaa on yllin kyllin ja että sukupuolellani ei ole ollut väliä eli olen saanut tehdä asioita mieleni mukaan,
- hyvästä puolisostani ja lapsistani (vaikka lasten sairaudet ja kasvu aikuiseksi onkin ottanut kipeää),
- minulla on asunto, työtä ja että olen vielä työkuntoinen ja
- olen ehtinyt nähdä ja kokea sekä oppia paljon asioita elämäni aikana.
Mistä sinä voit olla kiitollinen?
Työnilonjulistus vuodelle 2016
Marja-Liisa Manka
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun työhyvinvoinnin dosentti ja Docendum Oy:n toimitusjohtaja. Hän on myös Vuoden yhteiskuntatieteilijä (2011).