Yhteiskuntatieteellisen alan koulutusmäärät käännettävä laskuun
Syksyisin uusien opiskelijoiden myötä muistuvat mieleen omat iloiset opiskeluvuodet. Muistojen ohella noina vuosina sain vahvan pohjan työelämään niin luentosalaista kuin opiskelijajärjestöistä. Myös opiskelija-aikaiselle vahvalle tulevaisuudenuskolle on ollut katetta työmarkkinoilla. Viime vuosina kaikki alamme maisterit eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita. Työmarkkinoiden kyky työllistää valmistuvat yhteiskuntatieteilijät on heikentynyt ja koulutusalamme työttömyys on tuplaantunut noin seitsemän prosentin […]
Syksyisin uusien opiskelijoiden myötä muistuvat mieleen omat iloiset opiskeluvuodet. Muistojen ohella noina vuosina sain vahvan pohjan työelämään niin luentosalaista kuin opiskelijajärjestöistä. Myös opiskelija-aikaiselle vahvalle tulevaisuudenuskolle on ollut katetta työmarkkinoilla.
Viime vuosina kaikki alamme maisterit eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita. Työmarkkinoiden kyky työllistää valmistuvat yhteiskuntatieteilijät on heikentynyt ja koulutusalamme työttömyys on tuplaantunut noin seitsemän prosentin tuntumaan, ja vastavalmistuneiden työttömyys on kivunnut jo kymmeniseen prosenttiin. Sen lisäksi liiton tutkimusten mukaan viidennes alamme maistereista on sijoittunut koulutustaan vaatimattomampiin työtehtäviin. Huomioon ottaen yleinen taloustilanne ja koulutusalaamme vahvasti vaikuttava julkissektorin rationalisointi nopeaa käännettä parempaan ei ole näköpiirissä.
Miten olemme tähän tulleet? Pitkittynyt taantuma ei ole tilanteen keskeisin selittäjä, vaan suurin vaikutus on ollut työmarkkinoiden ennakoitujen tarpeiden sivuuttaminen yliopistojen tehdessä päätöksiä yhteiskuntatieteiden aloituspaikkamääristä. Koulutusalan valtakunnallinen koordinaatio on ollut löyhää ja esimerkiksi vuonna 2013 politiikkatieteissä uusien opiskelijoiden määrä on ollut yli puolta suurempi kuin opetus- ja kulttuuriministeriön asettamat aloittajamäärätavoitteet. Ylipäätään tilanne ei ole syntynyt nopeasti, vaan koulutusmäärät ovat jo pitkään jatkaneet nousuaan. Pelkästään 2005–2014 vuosittain maisteriksi valmistuneiden määrä yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla on kasvanut lähes kolmanneksella.
On selvää, että näin ei voi jatkua. Tilastot ja työmarkkinatutkimukset selkeästi osoittavat, että koulutusputkesta valmistuu nykyisin merkittävästi enemmän yhteiskunta-alan maistereita, kuin työmarkkinat vetävät. Ei ole kenenkään etu, että kovalla työllä tutkinnon suorittaneet yhteiskunta-alan korkeakoulutetut eivät pääse hyödyntämään osaamistaan työmarkkinoilla.
Koulutusajatkin huomioiden muutokset ovat hitaita, joten asioihin pitää tarttua pikimmiten. Koulutusmäärien vähintään viidenneksen leikkaus olisi myös mahdollisuus tiedekunnissa panostaa laatuun ja esimerkiksi kääntää opettaja–opiskelija-suhde nousuun. Samalla tulisi koulutuksen työelämälähtöisyyttä merkittävästi korostaa.
Laajemmin Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen koulutuspoliittiseen ohjelmaan 2015–2018 voit perehtyä verkkosivuillamme.