Yhteistä asiaa 20 vuotta takana ja monta vielä edessä
Vuoden 2019 SYYn puheenjohtaja Tuukka Vartiainen tiivistää yhteen kuluneita vuosia ja pohtii yhteiskuntatieteilijän identiteettiä.
Se olisi taas uusi vuosi ja uudet kujeet, monessa suhteessa tammikuussa kuitenkin jatketaan siitä mihin edellisenä vuotena jäätiin. Opiskelijoiden kohdalla tämä tarkoittanee todennäköisesti opintojen edistämistä. SYYlle uusi vuosi tarkoittaa uusia toimijoita ja uudenlaista, mutta silti tutun positiivista ja mukavaa aktiviteettia. Palataan vielä kuitenkin pieneksi toviksi viime vuoden fiilistelyyn.
Viime vuosihan oli nimittäin SYYn niin sanottu juhlavuosi, järjestö täytti makeat 20 vuotta. Luonnollisesti SYYn taivalta juhlistettiin vuosijuhlien muodossa Helsingissä viime marraskuussa. Tunnelma oli mainio ja ihmiset näyttivät upeilta, väriteemakin oli näyttävän pinkki, niin kuin SYYn tapahtumissa kuuluukin. Teema ei suinkaan ollut mikään yltiömakea My super sweet 16. Juhlaväen keskustelut, puheenvuorot ja SYY-nostalgisoinnit sen sijaan saattoivat olla varsin makeita – just niin kuin pitääkin! Juhlien lisäksi viime vuonna tuli hyvin paljon mietittyä SYYn historiaa ja sen olemassaolon tarkoitusta. Tätä ei välttämättä kovin useasti pysähdy reflektoimaan, asioita tulee vaan tehtyä. Kyllähän se SYYn olemassaolon merkitys ja sen merkityksellisyys oli aina tiedossa, en kai muuten olisi viettänyt SYYn toiminnassa kolmea vuotta! Mutta mikä meidän yhteisen järjestön idea oikein on ja miksi se perustettiin alun perin?
Noin 20 vuotta sitten SYYn entinen pääsihteeri, YKAn nykyinen neuvottelupäällikkö Nuutti Pursiainen oli perustamassa SVOLia (Suomen Valtiotieteitä Opiskelevien Liitto), joka myöhemmin sai nimekseen nuoremman sukupolven toimijoille tutumman nimen SYY. Nuutin omien sanojen mukaan tarkoituksena oli perustaa yhdistys, joka toisi yhteiskunta-alan opiskelijat yhteen ja tarjoaisi tietoisuutta työelämästä ja sen monista mahdollisuuksista. 20 vuoden pikakelauksen jälkeen on melko turvallista todeta, että Nuutin visio on toteutunut. Vuosien aikana SYYn toiminta on kasvanut yhä ammattimaiseksi, tunnetummaksi ja toimintaa ja jäseniä löytyy reilusti ympäri valtakuntaa. SYYn perustamisella haluttiin myös tarttua yhtäältä alamme opiskelijoita, kuin myös toisaalta jo valmistuneita yhteiskuntatietelijöitä askarruttavaa kysymykseen: mitä on yhteiskuntatieteilijän identiteetti?
Työelämätietouden lisääminen alamme opiskelijoiden keskuudessa on toteutunut suunnittelemalla erilaisia viestintäkampanjoita erinäisiin kanaviin ja järjestämällä tapahtumia, joissa ihmiset kohtaavat. Pyörimällä SYYn tapahtumissa ja koulutuksissa, työelämäilloissa sekä osallistumalla järjestön toimintaan aktiivina, todella moni yhteiskuntatieteilijän alku on saanut tärkeitä kokemuksia ja taitoja tulevaisuuden työelämään muun muassa kokouskäytänteiden, yleisen yhteistyövalmiuden, tapahtumien ja toiminnan suunnittelun ja viestinnän saralla. Samalla on kerrytetty sitä vanhaa kunnon työelämätietoutta. Näiden asioiden myötä myös se yhteiskuntatieteilijän identiteetti voi hahmottua. SYYn toiminta luo samalla sosiaalisen verkoston jossa ihmiset kohtaavat. Järjestömme historian aikana onkin syntynyt todellisia ystävyyssuhteita, kun ihmiset ympäri Suomen kohtaavat SYYn tapahtumissa, jotka eivät välttämättä muuten kohtaisi. Olen päässyt kokemaan tämän omakohtaisesti useasti ja pidän tätä erityisen arvokkaana ja rikastuttavana tekijänä. Näkisin asian niin, että SYYn ja järjestötoimintaan yleensä lähtee sellaiset ihmiset, jotka ovat valmiita kokemaan uutta ja haastamaan itseään. SYYn aktiivitoimijoissa ja jäsenissä on sisäänrakennettuna halu mennä sinne missä muut ihmiset ovat ja kohdata heidät, ja valmius tehdä asioita muiden eteen ja heitä varten. Tällaisten ihmisten ansiosta SYY on perustettu ja sen toiminta jatkuu yhä edelleen. On todella hienoa, että SYY mahdollistaa näiden upeiden ihmisten kohtaamisen.
Entä se yhteiskuntatieteilijän identiteetti? SYYn perustaja Nuutti Pursiainen on itse todennut, että yhteiskuntatieteilijöiden identiteettikysymys voi olla ns. ajaton kysymys. Se voi hyvinkin olla näin, mutta osa identiteettikysymyksen vastauksesta on kuitenkin tiedossa. SYYn vuosijuhlien puheenvuoroissa nousi esiin se, että meidän yhteiskuntatieteilijöiden identiteettiä määrittelee osittain yksi kysymys: miksi. Tämä kieltämättä kiteyttää asian varsin tehokkaasti.
Yhteiskuntatieteilijä ei kuitenkaan latele tätä kysymystä ainoastaan kyseenalaistamisen ja hämmentämisen ilosta. Kyse on merkittävien asianhaarojen, näkökulmien ja syy-seuraussuhteiden tunnistamisesta, tunnustamisesta, ymmärtämisestä ja huomioimisesta: mitä tietty ilmiö tarkoittaa, keneen se vaikuttaa ja millä tavalla. Olisikin se aina näin yksinkertaista! Itse koen, että yhteiskuntatieteilijän identiteettiin liittyy myös yksilöllinen ulottuvuus. Asian voi nähdä niin, että yhteiskuntatieteilijän identiteetti on sidottu meitä ympäröivään yhteiskuntaan ja maailmaan, mitkä tunnetusti muuttuvat jatkuvasti meidän ympärillä. Tässä suhteessa osa identiteettikysymyksen vastauksesta onkin sidottu historialliseen kontekstiin, se muuttuu. Tässä kaikessa ”sotkussa” oman paikan löytäminen voi aiheuttaa omat epätietoisuuden tilat, huolet ja harminsa. Omien opintojen, ammatillisen mielenkiinnon ja sen orastavan ammattitaidon sijoittaminen tähän laajaan kehykseen voi sekoittaa pakkaa entisestään. Jo valmistuneet yhteiskuntatieteilijät ovat varmasti itsekin tämän kuohuntavaiheen kokeneet omalla yksilöllisellä tavalla ja ”selvinneet” siitä, näin tulee käymään aivan varmasti myös tämänhetkisten opiskelijoiden kohdalla – ei epäilystäkään. Pitää kuitenkin hyväksyä sekin mahdollisuus, että identiteettikysymystä tulee pohdittua läpi elämän. On kuitenkin hyvin tärkeää, että tämän identiteettikysymyksen pohtimista varten alamme opiskelijoilla on olemassa kaikkien yhteinen ja tukea antava järjestö, minkä sisällä tämän kysymyksen pohtiminen porukalla on sekä rauhoittavaa että samalla palkitsevaa.
Tällaista asiaa siis 20 vuoden ajan – paitsi jos allekirjoittanut on ymmärtänyt aivan väärin! Kaksikymppisten jälkeen tästä onkin aika mukava jatkaa. Tämän blogikirjoituksen julkaisuhetkellä SYYn vuoden 2019 toimijat ovatkin jo luultavasti aloitelleet toimintaa. Vuosi 2019 onkin yhteiskuntatieteilijälle varsin herkullinen: tiedossa on muun muassa eduskuntavaalit huhtikuussa ja toukokuussa europarlamenttivaalit, tulee siis aika valita uudet yhteiskunnalliset päättäjät. Odotettavissa on, että tulevan kevään aikana julkiseen keskusteluun tulee nousemaan teemoja jotka puhuttelevat yhteiskuntatieteilijöitä. Miksi? Miksi? Miksi? Tämän voi jo aistia ja myös SYYllä voi olla omat puheenvuoronsa ja kommenttinsa. Noin yleisesti SYYn toimintaa tulee aina arvioida ja sitä voi aina kehittää, nyt siihen onkin taas jälleen kerran vallan mainio tilaisuus: uudet toimijat, uudet ideat – you know? Varmaa on kuitenkin se, että SYY on hyvissä käsissä vuonna 2019 ja aina jatkossakin. Itse jään suurella mielenkiinnolla ja lämmöllä (ja tietysti kaiholla) odottamaan mitä kaikkea jännää itselleni todella tärkeäksi muodostunut järjestö keksii jatkossa!
Teksti: Tuukka Vartiainen, SYYn vuoden 2018 puheenjohtaja ja vuoden 2017 projektivastaava
Tuukka Vartiainen
SYYn vuoden 2018 puheenjohtaja ja vuoden 2017 projektivastaava
