Yliopistot ahdingossa – leikkauksia, epävarmuutta ja laatikkoleikkejä
Korkeakoulutuksen rahoituksesta säästetään tällä hallituskaudella rankalla kädellä. Yliopistojen yt-neuvotteluista ja sopeutusohjelmista on tullut viime aikoina jokaviikkoinen uutisaihe, ja koulutussäästöt hallitsevat myös poliittista keskustelua valtiontalouden leikkauksista. Sipilän hallitusohjelmassa yliopistosektorin leikkausten osalta edellytetään, etteivät säästötoimet saa vaarantaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua. Onko linjaus realistinen? Koulutussektorin leikkaukset koskettavat Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuja sekä koulutuspoliittisen vaikuttamisen että eri jäsenryhmien – yliopistoissa […]
Korkeakoulutuksen rahoituksesta säästetään tällä hallituskaudella rankalla kädellä. Yliopistojen yt-neuvotteluista ja sopeutusohjelmista on tullut viime aikoina jokaviikkoinen uutisaihe, ja koulutussäästöt hallitsevat myös poliittista keskustelua valtiontalouden leikkauksista. Sipilän hallitusohjelmassa yliopistosektorin leikkausten osalta edellytetään, etteivät säästötoimet saa vaarantaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua. Onko linjaus realistinen?
Koulutussektorin leikkaukset koskettavat Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuja sekä koulutuspoliittisen vaikuttamisen että eri jäsenryhmien – yliopistoissa työskentelevien tutkijoiden, opettajien ja hallintohenkilöstön sekä opiskelijoiden – kautta monella tavalla. Mitä leikkaukset ja taloudellinen epävarmuus siis tarkoittavat liiton jäsenten ja yhteiskunta-alan koulutuksen näkökulmasta?
Kaikki paitsi tutkimus ja koulutus on turhaa?
Julkisuudessa esitetyissä kannanotoissa annetaan aina silloin tällöin ymmärtää, että yliopistot olisivat hallintotehtävien hoitamisen osalta eläneet leväperäisesti. Tällaiselle väitteelle ei ole ollut todellisia perusteita missään vaiheessa. Asiantunteva ja osaava hallintohenkilökunta on korkealaatuisen tutkimuksen ja opetuksen tae, eikä hallintoa tule siten leimata talousvaikeuksien syntipukiksi ja ns. helpoksi leikkauskohteeksi. Lisäksi kaikissa yliopistoissa on joko yhteistoimintaneuvotteluihin liittyen tai muissa yhteyksissä jo useiden vuosien ajan etsitty ja toteutettu erilaisia toiminnan tehostamistoimia.
Yliopistolain edellyttämää tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta on mahdotonta antaa, jos opettavat tutkijat joutuvat käyttämään entistä suuremman osan työajastaan hallinnollisten tehtävien pyörittämiseen hallintohenkilöstöön kohdistuvien vähennysten takia sekä kilpaillusta tutkimusrahoituksesta taistelemiseen tutkimuksen perusrahoituksen huvetessa. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan myös yliopistotutkijoiden pätkätyöt vaikuttavat vääjäämättä tutkimuksen laatuun. Kun aikaa ja resursseja opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja kehittämiseen sekä tutkimuksen tekemiseen jää entistäkin vähemmän, valuvat säästöjen vaikutukset ja epävarmuuden ilmapiiri myös opiskelijoiden arkeen. Vaikutukset opintojen etenemiseen, motivaatioon ja opiskelijoiden tulevaisuususkoon jäävät nähtäväksi.
Korkealaatuisella tutkimuksella, opetuksella ja hyvällä hallinnolla on kaikilla oma paikkansa yliopistoyhteisöissä. Henkilökunnan laaja mukaanotto muutosten suunnitteluun ja toteuttamiseen on paras tae sille, että kunkin yliopiston käytettävissä olevat varat käytetään parhaalla mahdollisella tavalla. Yliopistokentällä on hyviä esimerkkejä yhteistoiminnasta, jossa henkilökunta on alusta lähtien otettu mukaan muutoskeskusteluihin ja muutokset on kyetty toteuttamaan esimerkiksi ilman henkilöstön irtisanomisia.
Rakenteet, innovaatiot ja tutkimustulosten kaupallistaminen – miten käy koulutuksen?
Yliopistolain 2§ mukaan yliopistojen tehtävä on “edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Sipilän hallituksen esittämän mittakaavan säästöt yliopistojen perusrahoitukseen vaarantavat tämän perustehtävän toteutumisen.
YKAn keskusteluissa alan yliopistoyksiköiden kanssa on käynyt selväksi, että leikkaukset tuntuvat ennen pitkää myös koulutuksessa. Helsingin yliopiston ilmoittamat 1200 henkilön vähentämistarpeet ja muiden yliopistojen sopeutusohjelmat kertovat karua kieltään siitä, etteivät opetus ja tutkimus ole turvassa. Leikkaukset eivät kannusta vaan pakottavat korkeakoulut sellaisiin muutoksiin, joita tehdään raha ja rakenteet edellä. Yliopiston koulutuksen ja tutkimuksen perustehtäviin linkittyvät laadulliset tavoitteet näyttävät jäävän laatikkoleikkien jalkoihin.
Hallitusohjelmassa ja ministerien puheenvuoroissa painottuvat korkeakoulutuksen sovellutukset, innovaatiot ja niistä saatava taloudellinen hyöty – tästä esimerkkinä elinkeinoministeri Rehnin viimeviikkoiset vaatimukset yliopistoista saatavan kaupallisen hyödyn lisäämisestä. Yliopiston sivistyksellisen pohjan muodostavat kuitenkin myös sellaiset yhteiskuntatieteiden kaltaiset perustieteet, joiden yhteiskunnalliset vaikutukset ovat välillisempiä ja vaikeammin euromäärissä mitatattavia. Hallitusohjelman painopisteet ja yliopistojen tiukempi strateginen – eli poliittinen – ohjaus asettaa perustieteiden ja -tutkimuksen tulevaisuuden varsin epävarmalle pohjalle. Yliopistojen pitää jatkossakin kouluttaa kaupallistettavia keksintojä tuottavien innovaattoreiden lisäksi myös yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijoita.
YKA tekee kollektiivista edunvalvontaa yliopistosektorilla yhteistyössä muiden akavalaisten liittojen kanssa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n yliopiston neuvottelukunnassa. Omaa palvelussuhdettaan koskevan neuvonnan kukin yliopistosektorilla työskentelevä yhteiskunta-alan korkeakoulutettu saa YKAn toimistolta julkisen sektorin neuvottelupäälliköltä ja palvelussuhdejuristeilta.
