6.6.2019

Asiantuntijat arvioivat osaamista ja työelämän kehittämistä hallitusohjelmassa

Hallitusohjelma valmistui viikon alussa, ja tänään nimitetään maahan uusi hallitus. Pyysimme kuutta asiantuntijaa kommentoimaan lyhyesti hallitusohjelmaa työelämän kehittämisen ja osaamisen näkökulmasta. Mitkä kirjaukset saivat ruusuja ja mitkä risuja? Mukana kommentoimassa on asiantuntijoita palkansaaja- ja työnantajajärjestöistä, tutkijoita sekä politiikan ja talouden toimittaja.

Jussi Kärki
talouden ja politiikan toimituksen päällikkö, MTV Uutiset

Plussat:

Luottamusta yritetään palauttaa työntekijöiden ja työnantajien välille viime vuosien sapelinkalistelun jälkeen.

Julkinen sektori voi odottaa hallituksen lukuisista lupauksista, että henkilöstön määrä kasvaa ja helpottaa työtaakkaa.

Julkisen talouden vahvistuminen antaa pitkästä aikaa mahdollisuuden panostaa koulutukseen ja tutkimukseen.

Oppivelvollisuuden pidentämisestä voi olla monta mieltä, mutta joka tapauksessa se antaa viestin ihmisille, että pelkän peruskoulutuksen varaan ei voi jättäytyä.

Erityisesti lapsiin on hyvä satsata, jos rahat ovat vähissä – ja merkkejä tästä ovat subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen sekä pienemmät ryhmäkoot.

Miinukset:

Perhevapaiden todellinen uudistaminen jää taas tekemättä ja nuorten naisten asema työmarkkinoilla tuskin tulee vahvistumaan.

Työllisyyden parantaminen on sysätty työmarkkinajärjestöille ja kolmikanta tuskin yltyy rohkeisiin uudistuksiin.

Hyvät pyrkimykset voivat kuivahtaa, sillä uudistusten hintalaput näyttävät olevan alakantissa tai niihin ei ole edes osoitettu selkeää rahoitusta.

Ainakaan minulle ei ole vieläkään selvinnyt, koska oppivelvollisuuden pidentäminen toteutuu eli aikataulut ovat hämärän peitossa.

Hallitusohjelmassa esiintyy noin 130 kertaa sana ”selvitetään” eli moni asia on vaarassa hautautua työryhmiin ja komiteoihin.

Toisen kotimaisen kielen pakollisuus yo-kokeessa on outoa edestakaisin venkslaamista ja voi lisätä lukiolaisten stressiä. Soutaminen ja huopaaminen on surkeinta politiikan tekemistä.

Mikko Vieltojärvi
asiantuntija, yritys- ja elinkeinopolitiikka, Elinkeinoelämän keskusliitto

Ruusuja:

Kunnianhimoinen tavoite työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin on aivan oikea. En tosin ole ihan vakuuttunut siitä, että tavoite voidaan saavuttaa hallitusohjelmassa listatuilla keinoilla. Toivon mukaan hallitus on valmis tekemään lisätoimenpiteitä, mikäli tavoite näyttää olevan karkaamassa.

Hallitus on kirjannut useita erinomaisia linjauksia ulkomaalaisten osaajien houkutteluun. Ulkomaisten opiskelijoiden oleskelulupiin suunnitellut muutokset ja Talent -ohjelman jatko ansaitsevat kiitokset. Suomi ei yksinkertaisesti pärjää ilman maahanmuuton huomattavaa lisäämistä.

Osaamisen kannalta lisäresurssit tutkimus- ja kehitystyöhön ja koulutukseen, laajassa yhteistyössä tehtävä jatkuvan oppimisen uudistus sekä koko koulutusjärjestelmän kattava pitkän tähtäimen kehittämisohjelma ovat positiivisia asioita.

Hallitusohjelmassa on nähdäkseni poikkeuksellisen paljon kirjauksia, joissa asioita ”selvitetään”, ”edistetään” tai ”vahvistetaan”. Toivon mukaan hallitus kuuntelee valmistelun aikana eri osapuolia tarkalla korvalla, jotta saadaan parhaita mahdollisia päätöksiä aikaan.

Risuja:

Koulutus- ja tutkimustoiminnan lisäpanostukset olisi kannattanut ehdottomasti kohdentaa harkitummin. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuton toinen aste olisi kannattanut jättää päättämättä, ja kohdentaa rahat syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Pahoin pelkään, että nyt suurimmat hyötyjät ovat hyvätuloisten lukiota käyvät lapset.

Perhevapaauudistukselta odotin myös tuoreena isänä huomattavan paljon enemmän. Näillä reunaehdoilla on vaikea nähdä, että työllisyys paranisi tai naisten työmarkkina-asema menisi eteenpäin. Suomeen tarvitaan tasa-arvoinen ja perheystävällinen työelämä ja perhevapaat tulisi uudistaa huomattavasti kunnianhimoisemmin ja pidemmälle tulevaisuuteen katsoen.

 

Anu Järvensivu
yliopistonlehtori (kasvatustieteet, työelämätutkimus), Jyväskylän yliopisto

Työn, työelämän kehittämisen ja osaamisen osalta hallitusohjelmassa huomioidaan hyvin työelämän muutoksia, kuten työsuhdemuotojen moninaistumista, työurien rakentamisen monimutkaistumista ja jatkuvan ennakoinnin ja osaamisen kehittämisen tarvetta. Plussaa ovat lainsäädännön tarkistaminen työn tekemisen uusien muotojen edellyttämin tavoin, eri tulomuotojen yhteensovittamisen helpottaminen, nuorten ja osatyökykyisten työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimet, tasa-arvon edistämispyrkimykset, kilpailukiellon ja kilpailevan toiminnan kiellon rajaaminen, yrittäjyysstrategian valmistelu sekä henkilökohtaisten palvelujen ja työuraohjauksen kehittäminen työllisyyspalveluissa. Positiivisena näen myös koulutuksen ja jatkuvan oppimisen korostamisen työelämän murrostilanteista selviytymiseksi, yhteishankintakoulutuksiin panostamisen, työn ja opiskelun yhdistämisen helpottamisen sekä maakunnallisten korkeakoulujen aseman turvaamisen. Oppivelvollisuuden pidentämiseen suhtaudun kriittisesti.

Ilahduttavasti työelämän ohjelmallinen kehittäminen on otettu vuosikymmenen tauon jälkeen agendalle. Tiiviissä yhteydessä tutkimukseen toteutetut ohjelmat nostivat 2000-luvun alussa Suomen työelämän kehittämisen kärkimaihin. Työelämän muutosten ja ohjelmallisen kehittämisen tauon vuoksi kehittämisosaaminen ei enää ole yhtä vahvaa ja alan tutkimusryhmät ja koulutukset ovat hiipuneet. Kehittämisohjelman rinnalla tulisikin vahvistaa alan asiantuntijuutta Suomessa resursoimalla tutkimusta ja yliopistotason koulutusta. Tällainen yhdistelmä tekee hallitusohjelman tavoitteen ”maailman paras työelämä” realistiseksi sekä auttaa kestävän talouskasvun tavoittelemisessa työllisyysasteen noston ohella tuottavuutta ja hyvinvointia lisäämällä. Työelämän kehittämisen asiantuntijuuden vahvistamista tarvitaan myös kaavaillun yhteistoimintaa koskevan lain uudistamisen ja paikallisen sopimisen hyötyjen realisoimiseen työpaikoilla.

 

Mia Tammelin
akatemiatutkija, tutkimusjohtaja, Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus

Hallitusohjelma ”Osallistava ja osaava Suomi” tavoittelee tasa-arvoisempaa, osaavampaa, moniarvoisempaa ja ihmisten hyvinvointiin panostavaa yhteiskuntaa ja työelämää. Työhyvinvoinnin tukemisen, osaamisen kehittämisen sekä työmarkkinoiden eriarvoisuuden vähentämisen näkökulmasta hallitusohjelman tavoitteet ovat ehdottomasti myönteisiä.

Suunniteltu ”Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma” on yksi tapa kehittää työelämän laatua, mutta yksittäinen kehittämisohjelma ei saa jäädä ainoaksi kehittämistoimeksi työelämän laadun parantamisessa. Toivon, että hallitusohjelman toimeenpanossa tunnistetaan myös se, että erillisen kehittämisohjelman ohella työhyvinvointia ja osaamisen kehittämistä voidaan tukea myös työelämän laadun kokonaisvaltaisella kehittämisellä, esim. sillä, että hallitusohjelma onnistuu muiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Siinä missä edellisen hallituksen toimet korostivat ’keppiä’ eli rangaistuksia työllisyyteen tähtäävissä toimissa ja työllisyyden edistämisessä, tulevan hallituksen toimet käyttävät ’porkkanaa’, eli perustuvat kannustavuteen.

Hallitusohjelma on työhyvinvoinnin ja työyhteiskunnan näkökulmasta kunnianhimoinen. Neljä vuotta voi olla lyhyt aika eri toimien toteuttamiseksi. Onko resursointi riittävä toteuttamaan kunnianhimoiset tavoitteet?

Lotta Savinko
työelämäasioiden päällikkö, Akava

Maailman parhaan työelämän tavoittelu kuulostaa tutulta, ja sitä Antti Rinteenkin hallitus tavoittelee eri keinoin. Työelämää kehitetään työllisyyspolitiikalla, työelämän tasa-arvoa erityisesti kehittämällä ja työmarkkinoiden vakauteen ja luottamuksen rakentamiseen panostaen.

Akavan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmaan kirjatut monet tavoitteet näkyvät hallitusohjelmassa ja iso kiitos on annettava hallitusohjelman työelämän tasa-arvon vahvalle painoarvolle. Rinteen hallitus kertoo noudattavansa kaikessa toiminnassaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteita. Hallitus laatii rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman.  Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet on kirjattu vahvasti ohjelmaan

Tasa-arvo näkyy akavalaisille selkeimmin palkka-avoimuuden, ja rekrytointi-, raskaus- ja perhevapaasyrjinnän sekä perhevapaauudistuksen linjauksina. Perhevapaa- kirjauksen sisältöä odotettiin suurella mielenkiinnolla (ja pelollakin). Kirjaus jäi puolitekoiseksi, koska kotihoidontukeen eri tällä hallituspohjalla kosketa. Uudistuksen kokonaisuuden onnistuminen riippuu siitä, kuinka paketti onnistutaan osapuolten kesken rakentamaan.

Työmarkkinoiden vakautta ja luottamusta sekä paikallista sopimista rakennetaan nyt kolmikannassa. Paikallisen sopimisen lisääminen henkilöstön tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia kehittämällä sekä työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän kautta ja yhteistoimintalain uudistaminen ja yhteistoiminnan parantaminen henkilöstön osallisuutta lisäämällä tukee tätä. Alkava hallituskausi on toivottavasti aito mahdollisuus kehittää paikallista sopimista ilman turhia draaman käänteitä.

Hallitusohjelmaan kirjatut kilpailukieltosopimusten käytön rajaaminen lainsäädäntöä täsmentämällä ja työn murroksen aiheuttaminen lainsäädännön muutostarpeiden selvittäminen ovat akavalaisille keskeisiä työelämän kehittämistavoitteita.  Myös parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus tarvitaan.  Osaamisen kehittäminen jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tulee saada osaksi ”arkirutiineja” jokaisella työpaikalla ja jokaisella työntekijällä.

 

Piritta Jokelainen
erityisasiantuntija, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut

Hallitusohjelman osaamiseen ja koulutukseen liittyvät kirjaukset luovat uskoa siihen, että Suomessa panostetaan taas osaamiseen. On myös kerrassaan mainiota, että korkeakoulutuksen kehittämisessä nostetaan voimakkaasti esiin korkeakoulujen yhteistyö ja rooli jatkuvan oppimisen mahdollistajina. Laaja-alaisesti valmisteltava jatkuvan oppimisen uudistus on elintärkeä, mutta hallitus olisi voinut asettaa valmistelulle selkeämmät osaamispoliittiset tavoitteet. Nyt riskinä on, että uudistuksen kokonaisuus jää hajanaiseksi ja vaikuttavuus heikoksi.

Työvoimapolitiikan painopiste siirtyy nyt mekanististen pakkojen ja velvollisuuksien sijaan työttömien yksilöllisiin palveluihin, tukeen ja ohjaukseen. Henkilökohtaiset palvelut ja aktiivisen työvoimapolitiikan vahvistaminen ovatkin välttämättömiä lähestyttäessä työttömyyden kovaa ydintä, jossa pitää ylittää niin pitkittyneen työttömyyden, työkyvyn kuin osaamisenkin asettamia työllistymisen esteitä.

Näyttäisi siltä, että perhevapaauudistus viimein etenee. Tasa-arvon kannalta isille kiintiöityjen vapaiden pidentäminen samaan mittaan äitien kanssa on keskeinen tasa-arvoisen uudistuksen lähtökohta. Myös työn ja hoivan yhteensovittamista lisäävien joustojen ja perheiden monimuotoisuuden huomioiminen ovat modernin perhevapaauudistuksen aineksia. Tasa-arvon kannalta hankalana pidetyn kotihoidontuen uudistamista olisi kuitenkin syytä vielä harkita.

 

 

Jaa artikkeli

Ammattilaiset