30.9.2015

Kohti palkkatasa-arvoa

Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa. Olisiko nyt jo aika saada tasa-arvo myös palkkoihin?

Vuoden 2015 alussa voimaan tullut uudistunut tasa-arvolaki pyrkii siihen, mikä on ollut tavoitteena jo pitkään: sama palkka samasta työstä sukupuoleen katsomatta. Akava on järjestänyt yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa koulutustilaisuuksia omien liittojen ja neuvottelujärjestöjen työntekijöille uuden tasa-arvolain vaatimuksista.

– Tavoitteena on tehdä palkkakartoituksesta osa työpaikkojen pysyvää kehittämistoimintaa. Tärkeää on myös viestiä siitä, että oikeudenmukainen kohtelu, jonka yksi osa on tasa-arvoinen palkkaus, parantaa työn tuottavuutta ja työhyvinvointia eli on kannattavaa myös työnantajan näkökulmasta, Akavan asiantuntija Tarja Arkio toteaa.

 

Puhetta peliin

Arkio muistuttaa, että uudistetun lain mahdollisuuksiin kannattaa tarttua. Työpaikalla kuka tahansa voi kysyä onko palkkakartoitus tehty. Jos sellainen on, pitää siitä tiedottaa kaikille työntekijöille. Jos kartoitusta ei ole tehty, ohjeita saa vaikkapa omasta ammattiliitosta: esimerkiksi Akavan palkkakartoitustaulukko toimii apuna palkkojen ryhmittelyssä ja palkkaerojen esiin tuomisessa. Jos työpaikalla on alle 30 työntekijää, laki ei velvoita tekemään palkkakartoitusta, mutta hyvä työnantaja huolehtii palkkatasa-arvosta joka tapauksessa.

– Valitettavasti Akavan luottamusmiesbarometristakin (2015) selviää, että lakisääteisestä velvoitteesta tehdä tasa-arvosuunnitelma laistetaan edelleen. Vielä kehnompi tilanne on palkkakartoituksen kanssa, Arkio harmittelee.

Konkreettisena keinona edistää palkkatasa-arvoa Arkio vihjaa palkoista puhumisen vaikkapa kahvitunnilla.

– Vaikka se on työkulttuurissamme vierasta, on se keino lisätä avoimuutta ja siten päästä käsiksi palkkaeroihin. Myös kehityskeskustelut ovat hyvä tilaisuus kysyä omalta esimieheltä palkkauksesta.

 

Historiankirjat uusiksi

Suomessa naisten osallistuminen palkkatyöhön yleistyi maailmansotien välissä. Palkkatasa-arvon näkökulmasta tilanne oli karu: usealla alalla oli naispalkkataulukot, joiden perusteella naisille maksettiin miehiä pienempää palkkaa samoista tehtävistä. Taulukot poistuivat työehtosopimuksista vuonna 1966 eduskunnan ratifioitua ILO:n samapalkkaisuussopimuksen neljä vuotta aikaisemmin.

Kokonaisansioissa akavalaisen naisen ja miehen palkkaero on kuitenkin edelleen suuri: kokopäivätöissä oleva nainen tienaa keskimäärin tuhat euroa kuussa vähemmän kuin mies. Eroista suurin osa selittyy sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla, lisäksi pitkät poissaolot perhevapaiden takia sekä heikommat uralla etenemisen mahdollisuudet vaikuttavat eroihin.

Arkio toteaa, että myös työmarkkinajärjestöjen toimintaa täytyy arvioida kriittisesti, sillä palkankorotuksista päättävät sopijaosapuolet eivät ole onnistuneet yksimielisesti nostamaan palkkatasa-arvoa ykköstavoitteekseen.

– Palkkaratkaisuissa pöydällä on monia muitakin isoja asioita. Paljon on saatu tehtyä, mutta parannettavaakin on.

Yleisellä tasolla Suomen pitäisi Arkion mielestä hyödyntää vahvuuttaan kansainvälisesti tunnustettuna tasa-arvon edelläkävijänä. Sen sijaan hallitusohjelmassa ja kilpailukykyä parantavissa toimissa säästöjä haetaan naisilta.

– Hallituksen oman tasa-arvo-ohjelman valmistelun avajaistilaisuudessa puhuneen ministerin puheesta jäi mieleen se, että hän uskoi tasa-arvon edistämisen olevan mahdollista myös ilman rahaa. Mikäli asenne kuvastaa koko hallituksen ajattelutapaa, kovin vähän on odotettavissa tasa-arvon saralla, Arkio huokaa.

Yksin naisten harteille tilannetta ei pitäisi sysätä.

– Meistä kaikista on löydyttävä tahtoa muuttaa yhteiskunnan ja työelämän rakenteita, jotta pääsemme lähemmäs tasa-arvoisia mahdollisuuksia.

Tutustu Akavan Palkkakartoituskyselyyn täällä.

 

Jaa artikkeli

Edunvalvonta