14.3.2016

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

Yliopistot pakkoratkaisujen edessä

Yliopistojen irtisanomiset uhkaavat paitsi satoja työntekijöitä, myös opetuksen ja tutkimuksen tasoa. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:ssä pelätään jäljellä jäävän henkilöstön jaksamisesta – ja ihmetellään poliittista vastuunkantoa.

Uusi hallitusohjelma ja sen yhteydessä linjatut säästöt käynnistivät välittömästi yliopistoissa mittavat säästöohjelmat. Todellisuus on tarkoittanut yt-neuvotteluja, leikkauksia ja paljon mielipahaa. Helsingin yliopiston osalta viimeinen henkilöstön vähentämisluku on 980, joista 570 katoaa vuoteen 2020 mennessä irtisanomisten myötä. Leikkauksilla haetaan 86 miljoonan euron säästöjä.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n neuvottelupäällikkö Petri Toiviainen toteaa, että esimerkiksi Turussa henkilöstövähennyksiltä vältyttiin, kun yliopisto luopui ylimääräisistä tiloista ja siirsi toimintoja suurempiin kokonaisuuksiin.

– Valitettavasti Helsingissä vaihtoehtoja ei otettu vakavasti. Lisäksi neuvotteluissa ei saatu siimaa irtisanomisten porrastamiselle pidemmälle aikavälille. Liiton jäsenten osuus ei ole vielä tiedossa; irtisanottaville ilmoitetaan toukokuun loppuun mennessä.

Kärjistynyt tilanne on jatkumoa koko 2010-luvulle.

– Yliopistoista ja ammattikorkeakouluista on hävinnyt tuhansia työpaikkoja, Toiviainen laskee.

Puheet ja teot ristiriidassa

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston lisäksi yt-neuvotteluja on käyty tai ne ovat käynnissä Itä-Suomen, Oulun ja Vaasan yliopistoissa, Åbo Akademissa sekä Lappeenrannan ja Tampereen teknillisissä yliopistoissa. Tilannetta on seurattu liitossa tarkkaan. Toiviainen sekä liitossa koulutuspoliittisena asiantuntijana toimiva Piritta Jokelainen ovat tehneet tiivistä yhteistyötä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ry:n ja yliopistojen kanssa sekä viestintään että neuvontaan liittyen.

– Kysymyksiä on tullut paljon esimerkiksi perhevapaalla ja määräaikaisessa työsuhteessa olevilta jäseniltä. Mikäli on epäilys, että heidän tapauksessaan irtisanomisessa on kyse lainvastaisesta toiminnasta, harkitsemme riitauttamista, Toiviainen kertoo.

– Liiton jäseniä yliopistojen irtisanomiset eivät ole ainakaan vielä koskeneet massiivisissa määrin, vaikkakin jokainen tapaus on asianomaiselle tragedia.

Jokelaisen työssä korostuu, miten säästöt ja henkilöstöleikkaukset vaikuttavat yliopistojen mahdollisuuksiin tehdä vaikuttavaa tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa laadukasta koulutusta.

– Henkilökohtaisesti olen huolissani yleisestä poliittisesta suhtautumisesta yliopistoihin ja tieteeseen. Vaikka arvostus kuuluu juhlapuheissa, eivät tämän hetken poliittiset valinnat kerro samaa tarinaa, Jokelainen toteaa.

Myös Toiviaisen mielestä päätöksenteossa pätee ristiriita.

– Puhutaan, että Suomen menestyksen edellytys on korkeatasoinen koulutus ja tutkimus, mutta samalla siitä ollaan valmiita leikkaamaan. Ehkä yliopistot ja ammattikorkeakoulut nähdään tässä taloudellisessa ahdingossa pienimmäksi riesaksi, hän pohtii.

Toiviainen on kuitenkin yhteiskunta-alan koulutukseen luottavainen.

– Jäsentemme työttömyysprosentti on noin seitsemää prosenttia, mikä on alle yleisen työmarkkinatason. Yleistutkinto takaa sen, että kysyntää ja sijoittumismahdollisuuksia on hyvin laajasti.

Yhdessä jaksamista

Säästöjä kohdennetaan erityisesti hallintohenkilökuntaan, jolloin sekä opetuksen että tutkimuksen tukipalvelut kärsivät.

– Kontakti- ja pienryhmäopetus varmasti vähenevät ja myös mahdollisuus saada opinnonohjausta tai muuta tukea omaan opiskeluun saattaa vaikeutua, Jokelainen uskoo.

Henkilöstön vähennys tarkoittaa myös, että määräaikaisuuksia ei jatketa eikä eläköityvien tilalle rekrytoida uusia työntekijöitä. Toiviainen sanoo seuranneensa tilannetta raskain mielin.

– Meillä liitossa on suuri huoli myös heistä, jotka saavat pitää työpaikkansa. Heille tilanne on raskas paitsi työilmapiirin myös oman jaksamisen kannalta.

Toisaalta Jokelainen on huomannut myös sen, että leikkauspolitiikan vastustaminen on tiivistänyt yliopisto- ja tiedeyhteisön rivejä.

– Toivottavasti halua yhteistyöhön löytyy myös silloin, kun aletaan pohtia, kuinka rajuista muutoksista selvitään. Vastakkainasettelun ja keskinäisen kilpailun sijaan tarvitaan tapoja yhdistää voimia suomalaisen korkeatasoisen tutkimuksen ja koulutuksen turvaamiseksi, Jokelainen lopettaa.

Jaa artikkeli

Edunvalvonta