9.12.2015

 | Teksti: Tuuli Hongisto 

| Kuvat: Vesa Tyni

Kriisin ratkaisijat

Pakolaiskriisin keskellä vapaaehtoiset, viranomaiset ja järjestöjen työntekijätkäärivät hihansa ja tarttuvat työhön. Miten Suomi selviää tulijoiden tulvasta? Kysyimme ammattilaisilta.

Maahanmuuttoviraston Turvapaikkayksikön ylitarkastaja Anni Valovirran puhelin soi.
– Päivystyskännykkä. Soitan kohta takaisin.

Valovirralla on kiire. Ylitarkastajan työnkuvaan kuuluu sekä ihmiskauppa-asiantuntijana työskentelyä että turvapaikkahaastatteluiden pitämistä. Niitä on nyt ennennäkemättömän paljon. Samalla hän kouluttaa muita turvapaikkahaastatteluja tekeviä ylitarkastajia.

– Olen valmistellut huomista turvapaikkapuhuttelua ja valmistelen koulutusta, jossa perehdytän kollegoitani ihmiskauppa-asioihin.

Tulijoita on nyt enemmän kuin koskaan.

Maahanmuuttovirasto tiedotti Suomeen saapuneen 30 109 turvapaikanhakijaa vuoden alusta

– Suunnilleen kymmenenkertaisesta määrästä puhutaan, Valovirta kommentoi. – Se muuttaa meidän työmme radikaalisti.

Marraskuun 26. päivänä Maahanmuuttovirasto tiedotti Suomeen saapuneen 30 109 turvapaikanhakijaa vuoden alusta. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon turvapaikanhakijoita vielä saapuu tänä vuonna. Ennusteet ovat muuttuneet loppuvuoden aikana jo useamman kerran.

– Todellinen luku saadaan vasta, kun tiedetään, kuinka moni on maahan tullut, Valovirta toteaa.

Maahanmuuttovirasto on rekrytoinut uusien tulijoiden takia ison joukon asiantuntijoita muun muassa tekemään turvapaikkahaastatteluita.

– Turvapaikkayksikkö on moninkertaistunut. Kaksi viikkoa sitten aloittivat uudet työntekijät, ja uudenvuoden jälkeen aloittaa taas uusi ryhmä. Perehdytyksiin menee paljon aikaa.

Nyt rekrytoidut asiantuntijat ovat Valovirran mukaan määräaikaisia työntekijöitä, joiden sopimus kestää ensivuoden loppuun.

– Niin kutsuttua ruuhka-apua. Heitä tulee eri tehtäviin; suurin osa ylitarkastajiksi, jotka tekevät turvapaikkapuhutteluja ja päätöksiä.

 

Vaikeat päätökset

Muuttuva tilanne vaikuttaa nyt myös Valovirran omaan rooliin. – Kaikki on muutoksessa, joten suhtaudun omaan työnkuvaani joustavasti.

Joustavuus on valttia, kun esimerkiksi hakemusaikoja pyritään kirimään lyhyemmiksi.

– Olemme pyrkineet tekemään järjestelmää joustavammaksi ja nopeammaksi jo pitkään, jotta jonotusajat saataisiin lyhyemmiksi. Pyrimme siihen, että heti alkuvaiheessa tehtäisiin tarvittavat selvitykset ja tehostettaisiin turvapaikkapuhutteluja niin, että se keskittyisi olennaisen selvittämiseen. Pieniä keinoja on paljon.

Päätöksenteko ei ole kuitenkaan helppoa. Hakemusta käsittelevä virkamies kohtaa koviakin ihmiskohtaloita.

– Etenkin sellaiset tapaukset ovat vaikeita, joissa on ollut vakavaa seksuaalista väkivaltaa, ja näkee ihmisestä, miten se on vaikuttanut kokemukseen elämästä. Raiskauksen ja kidutuksen uhrien kohdalla on vaikeaa aina.

– Aika hyvin kuitenkin jätän asiat töihin. Tätä ei jaksaisi, jos päästäisi asiat liian lähelle. Kielteiset päätökset syntyvät kahdella nimellä, ja jos oma päätös olisi ollut täysin väärä, se muutetaan. En voi kuvitella, että tekisin täysin virheellisen päätöksen, sillä päätökset tehdään aina huolellisesti.

Ruotsissa on jo 100 000 pakolaista enemmän, ja jotenkin sielläkin pärjätään

Nykytilanteeseen Valovirta kuitenkin suhtautuu positiivisesti.

– Työni on äärimäisen mielenkiintoista tällä hetkellä! Nyt on myös avoin vastaanotto uusille ideoille.

Valovirran mukaan tilanne ei ole Suomessa ylitsepääsemätön.

– Olen ollut Iranissa kiintiöpakolaisten valintamatkalla. Siellä asuu miljoona afgaanipakolaista. Vaikka saattaa olla niin, että Suomessa majoitustiloja on haastava löytää, en vielä sanoisi, ettemme selviäisi. Se on eria asia sitten, miten nopeasti ja miten hyvin hoidamme asiat. Kun tilanteen pistää globaaliin kontekstiin, niin kyllä me pärjäämme. Ruotsissa on jo 100 000 pakolaista enemmän, ja jotenkin sielläkin pärjätään.

 

Vastaanottokeskuksia syntyy vauhdilla

Punaisen Ristin monikulttuurisuustyön suunnittelija Hanna Holmin työpaikalla SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piiritoimistolla eletään hyvin poikkeuksellista aikaa.

Holmin työ on muun muassa koordinoida vastaanottokeskusten perustamista. Niitä on tänä syksynä perustettu ennätystahtia.

– Piirin alueelle on noussut syksyn aikana 14 vastaanottokeskusta. Muun muassa Karjaalle, Porvooseen, Vantaalle, Vihtiin, Kirkkonummen Evitskogiin Helsinkiin ja muualle, Holm luettelee.

Tämä on kuitenkin Holmin mukaan vasta alkua.

– Veikkaan, että keskuksia on joulun korvilla parikymmentä.

– Tämän kaltaista tilannetta, jossa ollaan jouduttu nojaamaan vapaaehtoisiin näin laajamittaisesti, ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Olemme yhteiskunnassa aika uudenlaisessa tilanteessa kaiken kaikkiaan.

Koko maassa järjestö pyörittää yhteensä kaiken kaikkiaan noin 80 keskusta. Keskuksen perustamisen yhteydessä yksi haaste Holmin mukaan on paikallisten informointi. Usein järjestetään infotilaisuus kuntalaisille.

– Ilmapiiri saattaa olla kireä, kun uutinen vastaanottokeskuksesta tulee. Olen ollut järjestämässä tilaisuuksia, joissa läsnä on kunnan viranomaisia, meidän vapaaehtoisiamme, vastaanottokeskuksen työntekijöitä ja piiritoimiston työntekijöitä. Maanantaina esimerkiksi Ruskeasuolle tulee asukasinfo, jossa lähialueen asukkaat voivat esittää tilaisuudessa kysymyksiä. Ne voivat olla kärjekkäitäkin – osan mielestä toimintamme ei ole lainkaan suotavaa.

Yksi syy tilaisuuksien järjestämiseen onkin turvallisuus. Syksyllä vastaanottokeskusten työntekijöitä vastaan on jopa hyökätty.

– Haluamme myös suojata vapaaehtoisia, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä.

 

Aikataulu on usein hyvin tiukka

– Kun Maahanmuuttovirastolta tulee pyyntö, että keskus pitää saada pystyyn, saatetaan puhua tunneista. Olemme silloin yhteydessä alueen paikallisosastoon ja hälyytämme luottovapaaehtoiset liikkelle. Itse aikataulutamme, ohjeistamme ja luomme sellaiset resurssit, että vapaaehtoiset voivat toimia. Työ on hyvin käytännöllistä: sänkyjen kantamista, kaupassa käymistä, koneitten käyttökuntoon laittamista ja muuta. Itse koordinoin työtä ja aikatauluja.

Vaikka tilanne on tiukka, Holmin luotto järjestön mahdollisuuksiin selviytyä ruuhkasta on vahva; vastaanottokeskuksia pystytään hänen mukaansa kyllä perustamaan lisää. Vapaaehtoistyössä taas toimitaan silloin tällöin äärirajoilla.

– Moni vapaaehtoinen on joutunut syksyn aikana tiukoille, ja tietyt yksilöt ovat joutuneet tekemään paljon. Tämän syksyn aikana yhtenä keskeisenä asiana olemme kehittäneet järjestön sisällä keinoja, joilla varmistetaan, ettei yksikään vapaaehtoinen rasitu liikaa. Kriittisin vaihe on keskuksen käynnistämisen alku.

 

Vastaanottokeskuksen jälkeinen elämä

Vaikka Hanna Holm tekee työtä nyt pääasiassa sen eteen, että vastaanottokeskukset saadaan toimimaan, häntä huolettaa myös asukkaiden elämä keskuksessa vietetyn ajan jälkeen.

Kotouttamiseen tähtäävää toimintaa ei ole tarpeeksi eivätkä resurssit ole kasvaneet, vaikka tulijoita on edemmän.

– Emme ole saaneet lisää henkilökuntaa siihen, että voisimme järjestää esimerkiksi suomenkielen opetusta, ystävätoimintaa tai vertaistukea.

Vapaaehtoisilla on Holmin mukaan suuri rooli kotoutumisessa.

– Suomalainen vapaaehtoinen on usein portti lähiympäristöön ja lähiyhteisöön. Nämä asiat ovat todella tärkeitä, jos mietitään kotoutumisia. Vaikka keskuksissa on erilaisia asukasinfoja ja vaikka poliisi kertoo faktoja turvapaikanhakijoille, todellinen ymmärrys siitä, missä he ovat, tulee usein vapaaehtoislinkkien kautta. Se on todella merkityksellinen asia.

– Suomessa on myös karenssi työnteon suhteen. Mitä pidempään ihminen on epävarmassa tilanteessa ja laitosolosuhteissa, sitä vaikeammaksi kotoutuminen tulee. Jos osaamista ja työntekomahdollisuuksia olisi kartoitettu valmiiksi, niin kotoutumisen alku toteutuisi oleskeluluvan tullessa joustavammin.

Paperittomien asioista ei vastaa tällä hetkellä yksikään viranomainen

Paperittomat väliinputoajina

Suuri osa nyt Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista ei tule saamaan oleskelulupaa.

– Niiden kohtalo, jotka saavat kielteisen päätöksen, mietytyttää paljon, Hanna Holm kertoo.

– Karkea arvio on, että vain kolmasosa saa myönteisen oleskelulupapäätöksen. Kielteisistä päätöksistä tullaan valittamaan, ja prosessit voivat kestää jopa vuoden. Kielteisen päätöksen saavia on paljon – jopa parikymmentä tuhatta.

Jos viranomaiset eivät pysty poistamaan kielteisen päätöksen saavia turvapaikanhakioita maasta, on mahdollista, että moni jää maahan laittomasti. Paperittomien, eli maassa ilman oleskelulupaa olevien henkilöiden, asioista ei vastaa tällä hetkellä yksikään viranomainen. Tyhjiön täyttää vapaaehtoistoiminta. Pakolaisneuvonta ry:n Paperittomat-hanke aloitettiin vuonna 2012 tarjoamaan oikeudellista neuvontaa Suomessa vailla oleskelulupaa eläville.

Kesällä hankkeen koordinaattorina aloittanut Veera Vilkama kertoo, että hanke keskittyi aluksi selvittämään paperittomien oikeutetta terveydenhuoltoon ja perusopetukseen. Kun hanke sai jatkorahoituksen, mahdollistui myös täysipäiväisen lakimiehen palkkaaminen.

– Autamme ihmisiä, joilla ei ole oleskelulupaa tai joilla on epäselvä tilanne oleskelulupansa kanssa, ja neuvomme, mitä vaihtoehtoja heillä on.

Neuvontaan ovat yhteydessä myös viranomaiset ja muut paperittomia työssään kohtaavat.

– Esimerkiksi sosiaalityöntekijät soittavat meille.

– Tällä hetkellä keskustelu paperittomista keskittyy toisaalta siihen, onko heitä edes olemassa. Toisaalta keskustellaan siitä, että jos turvaamme palvelut, niin paperittomia tulee Suomeen tuhansittain. Pitäisi hyväksyä se, että paperittomia tosiaankin on jo Suomessa. Heitä pitää auttaa, koska heillekin kuuluvat perustavanlaatuiset oikeudet, kuten oikeus välttämättömään terveydenhoitoon ja lapsilla oikeus koulunkäyntiin. Hankkeen työ on tavallaan paperittomuuden näkyväksi tekemistä, Vilkama kertoo.

Yksi ongelma on se, että kukaan ei tiedä, kuinka suuresta joukosta ihmisiä puhutaan.

Nyt viranomaisten olisi Vilkaman mukaan kuitenkin korkea aika avata silmänsä myös paperittomien avuntarpeelle, sillä heidän määränsä tulee kasvamaan seuraavan vuoden kuluessa.

– Syksyn aikana tulleiden turvapaikanhakijoiden oleskelulupaprosessi kestää vielä useita kuukausia. Kun päätökset tulevat, havahdutaan siihen, että pitää toimia.

 

Kadulle vai paluumatkalle?

Tänä vuonna kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tilanne on vaikeutunut entisestään. Heinäkuussa astui myös voimaan muutos ulkomaalaislaissa ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa. Jos ihminen on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen, eikä häntä olla pystytty palauttamaan kotimaahansa, hänelle on voitu aikaisemmin myöntää tilapäinen oleskelulupa. Nyt tätä ei enää tehdä, ja vastaanottopalvelut katkaistaan, ellei henkilö lähde vapaaehtoisesti maasta.

Vilkaman mukaan päätös on valtava riski.

– On mahdollista, että tämä tulee jättämään jopa tuhansia ihmisiä kadulle. Heidät poistetaan vastaanottokeskuksista, mutta heillä ei ole paikkaa, mihin mennä.

Ilman oleskelulupaa ihmisellä ei ole enää oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin tai työntekoon. Laki turvaa oikeuden vain kiireelliseen hoitoon omalla kustannuksella. Hänen odotetaan lähtevän vapaaehtoisesti, mutta Vilkama ei usko, että kaikki lähtevät.

– Jotkut uskovat siihen, että Suomessa on niin vaikeaa olla paperiton, että ihmiset poistuvat vapaaehtoisesti maasta. Mutta jos ihminen on maksanut tuhansia euroja ja käyttänyt mahdollisesti koko suvun säästöt sekä matkustanut kuukausia päästäkseen turvaan, niin en usko, että hän on valmis lähtemään kevein perusteini. Moni pohtii, että mikä on huonoista vaihtoehdoista paras. Monesti päätös riippuu myös ihmisten verkostoista ja kontakteista Suomessa ja kotimaassa.

Ellei valtakunnallisella tasolla löydetä ratkaisuja, tilanne on edelleen vapaaehtoisten harteilla.

SPR:n Hanna Holm uskoo, että tilanne vaikuttaa myös Punaisen Ristin vapaaehtoisiin, koska moni vaikeassa tilanteessa oleva tulija turvautuu henkilökohtaisiin kontakteihinsa.

– Kun vapaaehtoistyön kautta syntyy kontakteja suomalaisiin, heiltä varmasti kysytään apua. Se on vaikea paikka.

Vapaaehtoisia pitäisikin Holmin mukaan valmistaa paremmin mahdolliseen tilanteeseen.

– Innokkaita uusia vapaaehtoisia ilmoittautuu, ja kotimajoitusta on ryhdytty järjestämään vapaaehtoisten voimin. Olen välillä miettinyt, että ovatkohan ihmiset ihan varautuneet siihen, mitä se voi tuoda mukanaan.

VAIN HELSINKI HUOLEHTII PAPERITTOMIEN TERVEYDENHUOLLOSTA

Paperittomien terveydenhuolto oli viime hallituskauden kuuma peruna. Esitys raukesi ja kaupungeista ainoastaan Helsinki on tehnyt päätöksen siitä, että paperittomille lapsille ja raskaana oleville järjestetään terveydenhoito.

Terveydenhuollon järjestäminen on useimmilla paikkakunnilla hyväntekeväisyyden varassa. Helsingissä, Turussa, Joensuussa ja Oulussa toimii vapaaehtoisvoimin pyöritettävä Global Clinic, kertoo Pakolaisneuvonnan Paperittomat-hankkeen Veera Vilkama.

– Paperittomien klinikka on vapaaehtoisten lääkärien terveyspiste, joka koordinoi ja organisoi itse toimintansa. Ne ovat merkittäviä, koska ovat tehneet näkyväksi ongelmat niissä kaupungeissa. Lakimiehemme päivystää klinikalla. Keräämme tietoa, tiedotamme ja pyrimme edistämään paperittomien oikeuksia.

Global Clinicin ansiosta asia on edennyt Helsingin lisäksi Turussa.

– Turku haluaa nyt myös alkaa rakentaa samanlaista mallia kuin Helsingissä, ja lähdemme auttamaan heitä siinä. Turussa päätös paperittomien terveydenhuollon järjestämisestä tuli, koska Global Clinic kertoi päättäjille ongelmista ja siitä, mitä on tehty. Tätä se näkyväksi tekeminen on. Kerrotaan, että täällä on ihmisiä, jotka eivät pääse lääkäriin.

 

LIITTOVALTUUSTON JULKILAUSUMA 24.11. – HALLITTU KOTOUTTAMINEN EDELLYTTÄÄ OSAAVAA JA JAKSAVAA HENKILÖSTÖÄ

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n valtuusto vaatii, että maahanmuuttotyössä toimivan henkilöstön määrä, osaaminen ja jaksaminen on turvattava. Hallittu kotouttaminen on paras tae yhteiskuntarauhan säilymiselle, mutta eri alojen erityisosaamista tarvitaan kotouttamisen onnistumiseksi.

Uusia vastaanottokeskuksia on perustettu vauhdilla, ja vastaanottokeskuksiin on rekrytoitu viime kuukausina tuhansia uusia työntekijöitä. Sekä palkatut työntekijät että vapaaehtoiset tekevät töitä jaksamisensa äärirajoilla.

– Poikkeuksellinen tilanne vaatii paljon myös henkilöstöltä. Maahanmuuttotyö on henkisesti erittäin kuormittavaa, ja työntekijät joutuvat jopa vihapuheen ja uhkailujen kohteeksi. Osaamistarpeet kasvavat entisestään lähivuosina, kun vastaanottokeskuksissa oleskelulupaa odottavien varsinainen kotouttaminen alkaa, valtuuston puheenjohtaja Sini Terävä sanoo.

Maahanmuutto vaatii tarkkaa ja kauaskantoista yhteiskuntasuunnittelua. Tilanteen hoidossa vaatimukset kohdistuvat lähivuosina erityisesti julkiselle sektorille ja kasvukeskuksiin. Erityisosaamista tarvitaan muun muassa opetuksessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä hallinnossa.

Henkilökunnan osaamiseen panostaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on keskeistä onnistuneen kotouttamisen takaamiseksi. Maahanmuuttotyön edellyttämä kokemus ja osaaminen näkyvät heikosti arvostuksessa ja palkkauksessa. Asiantuntijatehtäviin saatetaan rekrytoida henkilöitä, joilla ei ole sopivaa koulutusta tai kokemusta maahanmuutosta, Terävä toteaa.

Hallittu ja suunniteltu kotouttaminen on sekä inhimillisesti tärkeää että taloudellisesti järkevää. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä hakijoiden työnteon esteet kuten karenssit pitää poistaa. Erilaiset aktiviteetit, kuten kieliopinnot, kouluttautuminen ja työnteko ovat monille tulijoille mitä parhainta kotouttavaa toimintaa.

Hakijoiden joukossa on paljon osaamispääomaa, joka suomalaisen yhteiskunnan kannattaa hyödyntää, Terävä kiteyttää.

 

KAVERIT PAKOTTIVAT KANSANEDUSTAJAN OPETTELEMAAN SUOMEA

– Muistan, kun minut pysäytetiin parikymppisenä Itäkeskuksessa haastattelua varten – varmaankin tumman ulkonäköni takia. Kyselijät halusivat tietää kotouttamisestani. Olin hämmästynyt, että mitä se tarkoittaa! En ollut koskaan saanut sellaisia palveluita.

Kansanedustaja, valtiotieteiden maisteri Ozan Yanar nauraa lämpimästi muistolle. 14-vuotiaana Suomeen muuttanut turkkilaisen perheen poika kotiutui Suomeen koulu- ja jalkapallokavereiden ansiosta.

– Kaverit puhuivat minulle englantia ihan alussa, koska heidän mielestä se oli hauskaa. Jossain vaiheessa he eivät enää jaksaneet kääntää vitsejä. Muistan, kun kaverit sanoivat, että hei Ozan, sun pitää oppia suomea! Sen jälkeen he sopivat, että kukaan ei enää puhu mulle englantia.

Yanarin mukaan maahanmuuttajille kannattaisi antaa varhaisessa vaiheessa mahdollisuus oppia kieli ja päästä työhön tai muuhun toimintaan kiinni.

– Kielen oppiminen on suuri tekijä siinä, tunteeko ihminen olonsa kotosaksi. Koulutus voitaisiin kytkeä vaikka johonkin työvoimapoliittiseen toimeen. Myös karenssit työnteossa pitäisi poistaa.

Yanarin mukaan nyt tarvittaisiin lisää resursseja. Kieliopetukseen oli pitkät jonot jo ennen nykyistä pakolaiskriisiä. Hän haluaa myös kannustaa nuoria unelmoimaan rohkeasti.

– Monesti maahanmuttajataustaisilla nuorilla käsitys siitä, mitä minusta voi tulla, on suhteellisen suppeaa. Yritän poliitikkona kannustaa nuoria tavoittelemaan suuria. Minut valittiin 27-vuotiaana eduskuntaan vain 13 vuotta sen jälkeen, kun olin tullut maahan. On kaunista, että Suomessa ihmiset eri uskonnollisista, sosioekonomisista ja etnisistä taustoista voivat päästä päättäjiksi. Hieno viesti meille kaikille!

Jaa artikkeli

Ilmiöt