11.5.2016

 | Teksti: Riitta Ekholm ja Heidi Hänninen 

| Kuvat: Sanna Hyvärinen

Maakuntien uusi tuleminen

Vuonna 2019 voimaan tuleva tulee pyörittämään satojatuhansia työpaikkoja Suomessa. Mitä tämä tarkoittaa yhteiskuntatieteilijöille?

Aluehallinnon uudistaminen nytkähti aimo askelen eteenpäin, kun Juha Sipilän hallitus linjasi sote- ja aluehallintouudistusta 5.4.2016. Tarkoitus on sovittaa yhteen aluehallinto ja maakuntahallinto sekä yksinkertaistaa julkisen aluehallinnon järjestämistä vuoden 2019 alusta lähtien.

Toimintoja keskitetään itsehallintoalueille eli maakunnille. Esimerkiksi vuonna 2010 perustetut ELY-keskukset haudataan yhdeksän toimintavuoden jälkeen, kun jatkossa tehtävänjako selkiytyy kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Kaikkien toimien tavoitteena on tuottavuuden kasvu.

Samalla, kun tehtävät siirtyvät maakunnille, ELY-keskusten lisäksi TE-toimistot ja maakuntien liitot lakkaavat 1.1.2019. Nykyisistä kuudesta aluehallintovirastosta muodostetaan yksi valtakunnallinen viranomainen. Uusi aluehallintovirasto toimii alueellisissa yksiköissä tai toimipisteissä. ELY-keskusten ympäristövalvonta ja luonnonsuojelu kootaan aluehallintovirastoon.

Kahden ja puolen vuoden aikana on siis tarkoitus järjestää yli 350 organisaatiota ja 215 000 henkilötyövuotta uusiksi. Maakuntauudistus edellyttää useita lakimuutoksia. Kukin ministeriö on käynnistänyt heti oman hallinnonalansa lakimuutosten valmistelun.

 

Työnjako selkeäksi

Hallituksen linjaukset aluehallintouudistuksesta ovat lopultakin julkisia. Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Arto Haveri on asiantuntijana parlamentaarisessa seurantaryhmässä. Hänen mielestään hallituksen aluehallintouudistuksen peruslinjaus on oikea.

– Tällä hetkellä työnjako on vielä kovin epäselvä. Työnjako selkiintyisi selvästi, jos kaikki niin sanotut kehittämistehtävät annetaan maakuntien tehtäviksi ja valtionhallinto puolestaan hoitaa vain lupa- ja valvontatehtäviä. Samalla kehittäminen nousisi enemmän alueiden omista lähtökohdista ja osallistaisi kansalaisia entistä paremmin, Haveri sanoo.

– Uudistuksen taustalla on kaksi asiaa. Yhtäältä pyritään turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kustannustehokkaasti, toisaalta uudistamaan ongelmalliseksi koettu aluehallinto.

Hallitus vastasi haasteisiin siirtämällä kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät sekä suurimman osan aluehallinnon tehtävistä 18 perustettavan itsehallintoalueen harteille. Myöhemmin näitä alueita päätettiin kutsua maakunniksi.

– Pidän uudistustarvetta todellisena ja esitettyä perusratkaisua toimivana. Kuitenkin esimerkiksi alueiden määrää koskeva ratkaisu ei ollut mielestäni hyvä. Yhdeksästä kahteentoista itsehallintoaluetta olisi ollut toimiva määrä. Myös monet tärkeät yksityiskohdat esimerkiksi rahoituksesta ja itsehallintoalueiden toimivallasta ovat auki. Jotta alueilla todella on itsehallinto, niillä tulee olla omaa päätösvaltaa ja mahdollisuus vaikuttaa itse rahoitusperustaansa.

Itsehallinto ei ole vain sitä, että näillä maakunnilla on suoralla kansanvaalilla valittu johto, vaan niillä tulee olla myös todellista toimintavapautta jo maantieteen vuoksi

Todellista itsehallintoa tarvitaan

Haveri pitää tärkeänä sitä, että maakunnat saavat riittävästi vapautta huolehtia tehtävistään.

– Itsehallinto ei ole vain sitä, että näillä maakunnilla on suoralla kansanvaalilla valittu johto, vaan niillä tulee olla myös todellista toimintavapautta jo maantieteen vuoksi.

Reformiministerityöryhmän linjauksen mukaisesti ensimmäiset maakuntavaalit pidetään presidentin vaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä tammikuussa 2018. Ensimmäinen valittava valtuusto päättää monista merkittävistä asioista kuten hallintosäännöstä, toimielimistä, maakuntastrategiasta ja eri maakuntien välisestä yhteistyöstä. Valtuuston tehtäväksi jää myös maakuntajohtajan ja sotetuotantojohtajan valinta.

 

Missä nyt mennään?

Kyseessä on valtava muutosjohtamisen pyörä, joka on käynnistymässä pikaisella aikataululla. Kun koko sote-uudistuksessa kyse on yli 200 000 henkilötyövuodesta, puhutaan ELY-keskusten, TE-toimistojen, maakuntien liittojen, aluehallintovirastojen sekä kuntien tehtävien siirtämisessä noin 13 000–15 000 henkilötyövuoden järjestelystä.

– Sote-uudistuksen osalta erilaiset valmisteluryhmät ovat tehneet työtä jo pitkään, ja hallituksen esityksen on tarkoitus lähteä lausuntokierrokselle vielä toukokuun aikana. Muun organisaatiouudistuksen osalta tähdätään siihen, että hallituksen esitysluonnos valmistuisi tämän vuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen alkaa varsinainen toimeenpanovalmistelu. Valmistelussa pysytään tukeutumaan osittain jo sotessa tehtyihin linjauksiin, kertoo neuvotteleva virkamies Mikko Saarinen valtiovarainministeriöstä.

Saarinen kertoo valtiovarainministeriön laativan erityistä muutostukiohjelmaa, joka koskee koko kokonaisuutta. Sote-uudistusta varten on palkattu myös erillinen muutosjohtaja viemään prosessia eteenpäin.

– Meillä on myös viestinnällinen haaste. Meidän pitää pystyä kevään ja syksyn aikana kertomaan alueiden työntekijöille, missä valtakunnallisessa valmistelussa sekä eri työryhmissä mennään, Saarinen toteaa.

Uudistusten tavoitteena on saada jatkuva kustannusten nousu taittumaan

Muutoksia työhön?

Mikko Saarisen mukaan hallituksen linjauksen perusteella mikään tehtävä ei suoranaisesti lakkaa rakenneuudistuksen vuoksi, vaan kyse on nimenomaan organisaatiouudistuksesta.

– Rakenneratkaisun vaikutukset itse tehtävien sisältöön määrittyvät kuitenkin vasta jatkovalmistelussa. Lähtökohtaisesti mikään tehtävä ei siis lakkaa, mutta voisin kuvitella joihinkin tehtäviin tulevan muutoksia, Saarinen toteaa.

Arto Haverin mukaan uudistus ei välittömästi vaikuta kunnissa ja alueilla työskentelevien asemaan tai koulutustarpeeseen. Lääkärit, sosiaalityöntekijät ja aluekehittäjät jatkavat työtään pitkälti entiseen malliin.

– Monet muut yhteiskunnalliset muutokset kuten digitalisaatio vaikuttavat enemmän työntekijöiden osaamistarpeen muutokseen, Haveri toteaa.

– Itsehallintoaluiden johdossa toimivat tarvitsevat jatkossa jonkin verran johtamiseen ja päätöksentekoon liittyvää uutta näkemystä. Kuntien tehtävissä niin sanottu kehittämisorientaatio ja elinvoimaisuuteen liittyvät asiat korostuvat, ja tämä vaikuttaa myös johtajien valmiuksiin.

Mikko Saarinen painottaa, että uudistusten päällimmäisenä tavoitteena on kuroa maan kestävyysvajetta umpeen ja saada jatkuva kustannusten nousu taittumaan.

– Lähtökohta on, että nykyiset tehtävät hoidetaan entistä tehokkaammin, kun ne kootaan maakunnittain yhdelle toimijalle. Tällöin myös henkilökunnan resursseja pystytään käyttämään tehokkaasti hallinnon rajojen yli.

Samalla Saarinen muistuttaa, että uusi organisaatiomalli tuo henkilöstölle paitsi muutoksia myös uusia työ- ja urakehitysmahdollisuuksia.

– Pienissä organisaatioissa ei ole esimerkiksi samanlaisia mahdollisuuksia kouluttautua kuin suuremmissa yksiköissä. Lisäksi uudistus tuo työntekoon varmuutta, sillä pienten organisaatioiden toiminta on usein haavoittuvaa.

 

Suurempia yksiköitä, mahdollisuuksia erikoistua

Yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneita työskentelee tulevaisuudessa kunnissa ja tulevaisuudessa maakunnissa paitsi erilaisissa asiantuntija- ja johtotehtävissä myös perussosiaalityössä. Suurissa yksiköissä on mahdollista erikoistua, mutta varsinkin pienissä kunnissa toimenkuvaan voi sisältyä laajasti erilaisia tehtäviä. Joskus virkoja on myös yhdistelty saman henkilön hoidettavaksi. Uudelleenjärjestelyissä on tarkoitus minimoida henkilöstön siirtyminen paikkakunnalta toiselle.

Haverin mukaan työpaikat saattavat pitkällä aikavälillä vähentyä, kun toimintoja kootaan isompiin yksikköihin. Joissain kaupungeissa on paljon erilaisia hierarkiatasoa ja niin sanottua esikuntahenkilöstöä. Näissä kaupungeissa joudutaan sopeuttamaan henkilöstömäärää, kun tehtäviä siirtyy maakunnille.

 

TULEVAISUUDEN KOLMIPORTAINEN HALLINTO

Kunnat ovat paikallisen osallistumisen, demokratian, sivistyksen ja elinvoiman yhteisöjä, jotka hoitavat asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä (yleinen toimiala) ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä.

Kunnat vastaavat jatkossakin nykyisen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti työllisyyden hoidosta ja edistämisestä. Kunnalla on edelleen vastuu osaamisen ja sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta.

Maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta, pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta, alueellisista kehittämistehtävistä ja elinkeinojen edistämisen tehtävistä, alueiden käytön ohjauksesta ja suunnittelusta sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä. Lisäksi maakunnat vastaavat maakunnalle lain perusteella annettavista muista alueellisista palveluista.

Valtio vastaa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta ja arvioinnista sekä turvallisuustehtävistä samoin kuin kansainvälisistä ja valtakunnallisista tehtävistä ja yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta.

Valtion hallintotehtävissä on periaatteena valtakunnallinen toimivalta silloinkin, kun tehtävät edellyttävät alueellista tai paikallista läsnäoloa. Toisena periaatteena valtion hallintotehtävissä on valtakunnallisesti yhtenäisen toimintatavan ja ratkaisukäytännön soveltaminen.

Lähde: Hallituksen linjaus maakunnille siirrettävistä tehtävistä.

 

SOTE-UUDISTUKSEN SUURET KUVIOT

Maakuntahallinnon mukana hallitus on tekemässä suurta sote-uudistusta. Sen tavoitteena on kestävyysvajeen vähentäminen kolmella miljardilla eurolla sekä terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen.

Sote- ja aluehallinnon uudistus on suurimpia hallinnon ja toimintatapojen uudistuksia, mitä Suomessa on tehty. Muutokset koskettavat satoja tuhansia työntekijöitä ja kaikkien kansalaisten palveluita, mutta myös terveydenhuollon rahoitusta, ohjausta ja verotusta. Tarkoitus on, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen ja muita alueellisia palveluita siirtyy maakunnille vuoden 2019 alusta lähtien.

Sote-uudistuksen ja aluehallintouudistuksen keskeisenä tavoitteena on julkisen talouden kestävyysvajeen vähentäminen. Sote-menojen tulisi olla vuoden 2030 alussa kolme miljardia euroa nykyisen valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön sote-menojen ennusteen mukaista perusuraa alhaisemmat. Kustannustenhallinnan parantamisen tulee olla näin uudistuksen lainvalmistelussa ja toimeenpanossa keskeisenä periaatteena. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää onnistunutta ja taitavaa muutosjohtajuutta, johon kiinnitetään erityistä huomiota uudistuksen toimeenpanossa.

Hallitus sai huhtikuun alussa aikaan merkittävän neuvottelutuloksen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä aluehallinnon tulevaisuudesta Suomessa. Päätös vauhdittaa ja radikalisoi alkujaankin ainutlaatuisen laajaa sote-reformia.

Neuvottelutulos on selvä irtiotto aiemmasta asiantuntijavalmistelusta, vaikka se noudattaa aiempia päälinjauksia.

Tarkoituksena on luoda yksi vahva järjestäjä, joka vastaa tuotantorakenteesta ja sen ohjauksesta. Samalla kaiken rahoituksen on tarkoitus kulkea kyseisen järjestäjän kautta, jolloin tällä on kokonaiskuva rahoituksesta.

Tavoitteena on, että asiakas- ja hoitosuhteessa sekä siihen liittyvissä analyyseissä tieto liikkuu eri tuottajien välillä kansallisten rekistereiden ja yhteentoimivien tietojärjestelmien kautta. Myös palveluketjut eli hoito- ja palvelukokonaisuudet järjestetään siten, että eri palveluista on on sujuva yhteys muihin kokonaisuuksiin.

Lähde: Valtiovarainministeriö

Jaa artikkeli

Ilmiöt