21.5.2015

 | Teksti: Matti Välimäki 

| Kuvat: Kuvitus: Susanna Tuononen

Miltä näyttää yhteiskuntatieteilijän työtilanne?

Turun yliopiston työelämäpalveluissa työskentelevä tutkija Juha Sainio haluaa aloittaa positiivisilla uutisilla. Vastavalmistuneiden maistereiden ja tohtorien työttömyys on laskusuunnassa.

Sainio analysoi työ- ja elinkeinoministeriön tuoreita työnvälitystietoja. Vuoden 2014 helmikuun lopussa vastavalmistuneita – eli vuoden sisällä paperinsa käteen saaneita – maistereita oli työttömänä 1 574. Tämän vuoden helmikuun lopussa luku oli 1 626. Kasvua oli vain 3,3 prosenttia, kun samaan aikaan kaikkien akateemisten työttömien lukumäärä oli kasvanut 15 prosenttia.

– Lukujen perusteella voidaan päätellä, että työnantajien irtisanomiset kohdistuvat akateemisiin, jotka ovat olleet työelämässä jo pidempään. Vastavalmistuneiden työttömyys ei kasva samaan tapaan.

 

Nuorten ja vanhojen työttömyydessä eroja

No, ehkäpä alun hyvää uutista on siis kuitenkin syytä tarkentaa. Kyseessä on hyvä uutinen nuorille, mutta ei ehkä hieman vanhemmille. Viimeisen vuoden aikana esimerkiksi valtionhallinnosta on sanottu paljon väkeä irti. Vanha sanonta valtion kapeasta mutta pitkästä leivästä ei tunnu enää pätevän nykyaikana.

Akavan työvoimapolitiikkaan ja työllisyystilanteen seurantaan erikoistunut ekonomisti Heikki Taulu huomauttaa, että on selvä, että työttömyyden ja akateemisen työttömyyden taustalla ovat sekä suhdanteisiin että rakenteisiin liittyvät ongelmat.

– Suhdanneongelmat – maan heikko taloustilanne – vaikuttaa varmasti eniten. Toisaalta voidaan kyllä sanoa, että meillä on ollut liikaa sellaista koulutustarjontaa, jolle ei ole riittävästi kysyntää. Rakenneongelmista kertoo esimerkiksi se, että Suomessa on yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä ja melkein toinen mokoma toistuvaistyöttömiä tai muuten vaikeasti työllistyviä.

Taulu huomauttaa, että ylemmän korkeakouluasteen työttömistä 30 prosenttia on nimenomaan pitkäaikaistyöttömiä. Tutkija-asteella osuus on jopa 37 prosenttia.

– Nuoret kokevat usein lyhytkestoista työttömyyttä. Vanhemmat kokevat työttömyyttä harvoin, mutta kun kokevat, niin se usein pitkittyy, Taulu huomauttaa.

 

Koulutus kannattaa edelleen

Akateeminen työttömyys on kasvanut viime aikoina prosentuaalisesti voimakkaammin kuin työttömyys keskiasteen koulutusta vaativissa työtehtävissä. Mutta samaan aikaan koulutus kannattaa edelleen.

– Helmikuussa kaikista tohtoreista työttömiä oli 3,6 prosenttia ja maistereista hieman päälle kuusi prosenttia. Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden prosenttiosuus oli 6,5 ja kaikkien 11,7 prosenttia, Sainio kertoo.

Toisaalta eroja on myös akateemisten alojen sisällä.

– Kuten tunnettua, niin vaikkapa lääkäreiden työllisyystilanne on erittäin hyvä, kun taas esimerkiksi sellaisilla humanistisilla aloilla, jotka eivät valmista suoraan tiettyyn ammattiin, tilanne on huonompi. Yhteiskuntatieteilijöiden työttömyys on kasvanut, mutta ei niin voimakkaasti kuin monella muulla yleisalalla.

Sainio löytää myös mielenkiintoisen piikin yhteiskuntatieteilijöiden työllistymisessä: opiskelijat työllistyvät usein aluksi ESR-rakennerahaston erilaisiin projekteihin. Projektikauden päättyminen näkyy vastaavasti nopeasti työttömyysluvuissa.

 

Enemmän väkeä, vähemmän töitä

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n puheenjohtaja Simo Pöyhönen kertoo, että liiton jäsenten työttömyys oli pitkään kolmen ja neljän prosentin paikkeilla, mutta nyt ollaan noin kuudessa prosentissa.

– Muutos on tapahtunut pikku hiljaa – työttömyysluvut ovat asettuneet vuosi vuodelta korkeammalle tasolle.

Pöyhönen huomauttaa, että kuten akateemisten alojen sisällä yleisesti, myös yhteiskunta-tieteiden sisälläkin on eroja työllistymisessä.

– Yleisesti ottaenhan yhteiskuntatieteilijät sijoittuvat hyvin monenlaisiin töihin monilla toimialoilla.

Simo Pöyhönen kertoo, että Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:llä on 10 000 työssä käyvää jäsentä – työnantajia on useampi tuhat.

– Keskimääräinen, keskipalkkainen akavalainen toimii asiantuntijatehtävissä. 80 prosentilla työn vaatimustaso vastaa koulutusta.

 

Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti?

Simo Pöyhönen ei, maanitteluista huolimatta, suostu vertailemaan suoraan keskenään vaikkapa yhteiskuntatieteilijöiden ja ekonomien osaamista ja sijoittumista. Mutta yhteiskuntatieteilijöiden vahvuuksista työmarkkinoilla hän puhuu mielellään.

– Yhteiskuntatieteilijöillä on hyvin laaja-alaista koulutusta. He hallitsevat laajoja kokonaisuuksia ja ovat kansainvälisiä, kielitaitoisia ja hyviä viestimään.

Ja yhteiskuntatieteilijät ovat hyviä arvioimaan tehtävien päätösten vaikutusta laaja-alaisesti yhteiskuntaan, Pöyhönen mainitsee.

Lukija voi halutessaan tulkita lauseen myös vaikkapa niin, että yhteiskuntatieteilijät eivät toimi pelkästään talouspolitiikan ehdoilla.

Nuorten työllistyminen hyvä heikko signaali

Vaan palataanpa takaisin akateemisten vasta-valmistuneiden aikaisempaa parempaan tilanteeseen. Juha Sainion ja Heikki Taulun mukaan lohdullisin selitysmalli ilmiölle on se, että kyseessä olisi yksi ensimmäisistä heikoista signaaleista, joka kertoisi paremmista ajoista.

– Myös 90-luvun laman jälkeen vasta-valmistuneiden tilanne lähti ensiksi paranemaan, Sainio huomauttaa.

90-luvun laman kokemuksista on toisaalta muutakin opittavaa. Tuolloin ja myös laman jälkeen huomattiin se, että eräiden ryhmien oli vaikeampi työllistyä kuin toisten.

– Tämä koski ennen kaikkea laman aikana valmistuneita, jotka eivät olleet saaneet heti työpaikkaa ja päässeet kiinni työelämään.

Mutta Sainio tuo esiin vielä lisää nuoria rohkaisevia tilastoja:

– Muistutan itse työssäni opiskelijoita- usein siitä, että yhdeksän opiskelijaa kymmenestä työllistyy. Ja 8,5 opiskelijaa 10:stä löytää koulutustaan vastaavaa työtä.

 

Omalla asenteella on suuri merkitys

Sainio, Taulu ja Pöyhönen muistuttavat, että työllistymiseen vaikuttaa yleensä suuresti myös valmistuvan tai vastavalmistuneen oma toiminta ja asenne.

– Olisi tärkeää, että opiskelijalla olisi tietty käsitys siitä, mitä hän haluaa tehdä tai yleisemmin, minkä kaltaisten asioiden kanssa hän haluaa työskennellä. Tämä on omiaan tuomaan opintoihin suunnitelmallisuutta. Opiskelija pystyy tällöin myös valitsemaan omalta kannaltaan järkevimmät sivuaineet.

Työllistymistä auttaa luonnollisesti myös opintojen aikana hankittu työkokemus.

– Tilastojemme mukaan selvästi apua on jo opintojen aikaisesta kolmen kuukauden harjoittelujaksosta tai kesätyöstä – ylipäätään jonkinlaisesta kontaktipinnasta työelämään. Suuri merkitys on ylipäätään omalla aktiivisuudella ja esimerkiksi mahdollisuudella muuttaa työn perässä, Sainio miettii.

Hänen mukaansa tärkeää on myös tarvittaessa pysähtyä, ottaa aikalisä ja miettiä päätöksiään vaikkapa yhdessä yliopiston työelämäpalvelujen asiantuntijoiden kanssa.

– Tärkeää on esimerkiksi miettiä, mitä osaamista itselle on kertynyt. Joskus voi olla paikallaan myös pohtia, jatkaako valittuun suuntaan, vai voisiko valita jonkinlaisen uuden polun.

Myös Akavan Heikki Taulu haluaa välittää positiivista viestiä:

– Kun taloustilanne rupeaa paranemaan, niin työpaikkoja avautuu väistämättä lisää. Tärkeää on, että ei jää sohvanpohjalle makaamaan, sillä sieltä kukaan ei tule töihin hakemaan, hän miettii.

Kaataako vanha oppi ojaan? Löytyykö totuus vanhoista kurssi-kirjoista? Pitäisikö yhteiskuntatieteilijöiden koulutusta muuttaa jotenkin vastaamaan paremmin työelämän tarpeita?

 

Juha Sainio, Turun yliopiston työ-elämäpalvelut, yhteiskuntatieteilijä.

– Yliopistokoulutuksen tuoma perus-osaaminen – ennen kaikkea tiedon käsittelyyn, analysointiin ja muokkaamiseen – liittyvät taidot ja valmiudet, ovat merkittävässä roolissa myös tulevaisuudessa. Toinen asia on sitten se, onko tenttikirjat valittu aina parhaalla mahdollisella tavalla. Opetusmuodoissakin saattaa olla kehittämisen varaa. Suuntana taitaakin jo nykyään olla, että massaluennoista siirrytään kohti tiedon soveltamista.

 

Simo Pöyhönen, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n puheenjohtaja.

– Varmasti vanhoista tenttikirjoista löytyy paljon totuutta. Fundamentit eivät ole muuttuneet. Mutta luonnollisesti opetuksen pitää olla kiinni ajassa. Sen pitää pystyä edelleen parantamaan vuoropuhelua työelämän kanssa. Yksi keskeinen alue, jossa opiskelijat tarvitsevat apua on oman osaamisen tunnistaminen ja oman osaamisen markkinointi. On olennaisen tärkeää, että työnhakija osaisi puristaa osaamisensa oikealla tavalla työhakemuksiin.

 

30 VUOTTA TYÖELÄMÄSSÄ – KIITOS JA NÄKEMIIN?

Julkisuudessa on puhuttu paljon työurien pidentämisestä, vanhempien työntekijöiden arvokkaasta kokemuksesta sekä työssäjaksamisen tukemisesta. Tutkija Katri Halenin tutkimusaineiston mukaan juhlapuheet ja todellisuus eroavat kuitenkin usein räikeästi toisistaan.

 

Katri Halen on kerännyt tekeillä olevaa yhteiskunta-politiikan väitöskirjaansa varten ikääntyneiden omia kokemuksia työelämästä. Hän kohdisti yli 50-vuotiaille kirjoituspyynnön otsakkeella Työssä vai eläkkeelle – kirjoita siitä, mikä vaikuttaa työssä jatkamiseen. Vastauksia kertyi 164 ympäri Suomea, ja tutkija haastatteli vielä erikseen 13 kirjoittajaa. Osa vastaajista oli jo eläkkeellä, mutta osa jatkoi vielä työelämässä.

– Tyypillistä oli, että työelämässä mukana olleet olivat pääosin innokkaita ja motivoituneita työntekijöitä. Samaan aikaan monia askarrutti kuitenkin oma ikääntyminen, jaksaminen ja terveystilanne, joillekin huolta aiheutti myös lähipiirin kasvanut avuntarve. Ikääntyneiden ratkaisuihin vaikuttivatkin muun muassa puolison ja omien sekä appivanhempien terveysongelmat. Myös huoli omien lasten työllisyystilanteesta ja taloudellisesta pärjäämisestä painoi.

Halenin mukaan kirjoittajat kokivat työelämän muuttuneen entistä kireämmäksi ja stressaavammaksi. Työelämän nähtiin sisältävän muutoksia muutosten jälkeen. Kirjoittajat kokivat, että muutokset toteutetaan vielä usein varsin hallitsemattomasti, ilman riittävää suunnitelmallisuutta ja selkeyttä. Työn mielekkyys oli kärsinyt.

– Kuten tunnettua, viime aikoina suuret organisaatiomuutokset ja tehostamispaineet ovat tulleet myös valtionhallintoon, Halen huomauttaa.

Muita yksilöllisiä tekijöitä, jotka vaikuttivat työssä jatkamiseen, olivat Halenin mukaan esimerkiksi henkilökohtainen eläkeikä, vapaa-ajan merkitys, eläkkeen määrä sekä eläkeiän suunnitelmat.

 

Arvostuksen puute on yleistä

Halenin mukaan harmillisen yleistä oli kuitenkin myös se, että vastanneet kokivat, että heitä ei arvostettu työelämässä. Osa kirjoittajista puhui suoraan ikärasismista.

– Tämä näyttäytyi vaikkapa niin, että työntekijä ei pystynytkään entiseen tapaan vaikuttamaan oman työnsä sisältöön. Hänelle ei myöskään annettu enää yhtä vaativia ja mielenkiintoisia työtehtäviä kuin ennen. Eikä koulutuksiinkaan päässyt enää entiseen malliin, Halen kertoo.

Hän lisää, että asiantuntijatehtävissä työskentelevälle kyseessä on luonnollisesti hyvin merkittävä asia. Se vaikuttaa keskeisesti henkilön työssä viihtymiseen ja haluun jatkaa työelämässä.

– Jotkut vastaajista kokivat myös, että heitä oli suoranaisesti painostettu jäämään osa-aikaeläkkeelle tai vanhuuseläkkeelle heti, kun se on mahdollista. Toisten ratkaisuihin vaikuttukin tästä syystä myös ajatus, että on fiksua jäädä ’kunniallisesti’ eläkkeelle tai osa-aikaeläkkeelle, ennen kuin joutuu irtisanotuksi.

Samaan aikaan toiset taas kokivat osa-aikaeläkkeen ja vuorotteluvapaan kannaltaan hyvänä ja jaksamista olennaisesti tukevana ratkaisuna.

– Vahinko vain, että mahdollisuuksia osa-aika-eläkkeeseen ja vuorotteluvapaisiin on viime aikoina kavennettu.

Jotkut mainitsivat myös erikseen, että halusivat nimenomaan tarjota työmahdollisuuksia nuoremmille, perustellen sillä niin työn tauottamistaan kuin eläkkeelle siirtymistäänkin.

 

Ikääntyneillä on tarve tulla kuulluksi

Muutama Katri Halenin kyselyyn vastannut oli joutunut työttömäksi. He kokivat työllistymismahdollisuutensa huonoina erityisesti ikänsä vuoksi.

– Nämä vastaajat myös kokivat, että valinta oli osunut heihin ennen kaikkea heidän ikänsä takia.

Halenin mielestä työelämässä tarvittaisiin nykyistä enemmän aitoa keskusteluyhteyttä ikääntyvän työntekijän ja työnantajan välillä, jotta pitkän työuran aikana karttunut osaaminen ja työnantajan tarpeet kohtaisivat entistä paremmin.

– Olin itse hämmentynyt siitä, kuinka suuri tarve ikääntyneillä työntekijöillä oli tulla kuulluksi. He olivat hyvin helpottuneita ja iloisia, kun saivat äänensä kuuluville tutkimuksen kautta, Katri Halen kertoo.

Katri Halen sai tutkimustaan varten liiton stipendin syksyllä 2011.

 

AVAAKO SUURTEN IKÄLUOKKIEN ELÄKÖITYMINEN TYÖPAIKKOJA?

Suomessa suurten ikäluokkien eläköityminen on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja se myös jatkuu tästä eteenpäin joidenkin vuosien ajan. Heikki Taulun mukaan ilmiötä ei ole mahdollista rajata kovin tarkasti.

– Työvoimatarpeen ennakointilaskelmien mukaan vuoteen 2030 mennessä työpaikkoja avautuu Suomessa keskimäärin noin 70 000 kappaletta vuodessa. Näistä työpaikoista neljä viidesosaa on ”poistuman” eli pääasiassa eläkkeelle jäävien korvaamista uusilla työntekijöillä. Kaikkia työpaikkoja ei tietenkään täytetä uudelleen eläköitymisen jälkeen, vaan osa tehtävistä lakkaa kokonaan.

Toisaalta syntyy myös kokonaan uusia työpaikkoja. Näiden uusien työpaikkojen osuus on yhden viidesosan luokkaa kaikista avautuvista työpaikoista.

– Yliopistotutkintoa edellyttäviä työpaikkoja avautuu vuoteen 2030 mennessä vuositasolla noin 13 000 paikan verran. Näistä kokonaan uusia työpaikkoja on vain noin 16 prosenttia ja loput on poistuman korvaamista. Nämä luvut ovat laskennallisen tavoite-ennusteen mukaisia, ja todellisuus voi poiketa laskelmista enemmän tai vähemmän, Heikki Taulu huomauttaa.

LIITTO TARJOAA APUA TYÖLLISTYMISEEN

Työnhakuveturi on Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n ja seitsemän muun akavalaisen liiton  yhteinen palvelu (entinen Omaehtoisen työllistymisen tuki OTTY ry). Se tarjoaa työllistymistä edistäviä luentotilaisuuksia, vertaisryhmätoimintaa ja verkottumismahdollisuuksia työttömille tai työttömyysuhanalaisille Uudenmaan alueella asuville korkeasti koulutetuille.

OTTY ry:n Työnhakuboosteri-ryhmässä voi parantaa työnhakutaitoja, saada lisäpontta työnhakuun, kirkastaa oman osaamisen keihäänkärjet ja uratoiveet sekä antaa ja saada sparrausta.

Ryhmiin voivat osallistua korkeasti koulutetut työttömät ja työttömyysuhanalaiset Uudeltamaalta. Erityisiä tukitoimenpiteitä vaativana kohderyhmänä ovat pitkäaikaistyöttömät ja yli 50-vuotiaat. Toiminnassa huomioidaan myös nuoret ja vastavalmistuneet työttömät, joiden työttömyys on pitkittynyt.

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry järjestää myös esimerkiksi Osaamisen tunnistaminen -koulutuksia. Ideana on tutkia ja tunnistaa vertaistukiryhmissä erilaisia osaamisen muotoja ja kartoittaa sanoja ja ilmauksia, joilla omaa osaamista voi kuvata. Monesti ongelmana on se, että oppilaitoksissa osaamisesta puhutaan eri käsittein kuin työelämässä.

Lisätietoja: www.tyonhakuveturi.fi

Muualla Suomessa on vastaavaa toimintaa Tampereen seudulla www.uratehdas.fi ja Oulun seudulla www.uranoste.fi.

Jaa artikkeli

Ilmiöt