8.1.2021

Työn merkityksellisyyden kokemisen muuttuvat lähteet

Kokemus työn merkityksellisyydestä on syvästi yksilöllinen, vaikka siihen vaikuttavat niin ympäröivän yhteiskunnan kuin kulttuurinkin odotukset, normit ja prioriteetit. Tarve merkitykselliseen työhön on kuitenkin jaettu. Miten varmistaa, että merkityksellistä työtä riittää tulevaisuudessa kaikille?

Työn merkityksellisyyden kokemuksista keskustellaan tänä päivänä paljon. Merkitykselliseksi koetulla työllä, joka usein käsitetään palkkatyöksi, on tutkittu olevan monia myönteisiä vaikutuksia. Se vahvistaa muun muassa yksilön sitoutumista työhönsä ja lisää työtyytyväisyyttä. Kun ihminen kokee työnsä mielekkääksi ja arvokkaaksi, hän on usein muutenkin tyytyväinen elämäänsä.

Työn merkityksellisen kokemuksella on siis keskeinen vaikutus ihmisen kokemaan merkityksellisyyteen ja hyvinvointiin yleensä.

Käsitys siitä, mitä ihminen pitää merkityksellisenä, muuntuu ja muokkautuu hänen elämänsä aikana. Ihminen neuvottelee kussakin elämänvaiheessa itsensä kanssa siitä, mikä hänelle on merkityksellistä. Tässä prosessissa tietyt vaiheet ja kohdat voivat tuntua erityisen tärkeiltä. Työn merkityksellisyys voi olla kokemus, jonka tunnistaa vasta sitten, kun työ on tehty. Silloin ihminen katsoo taaksepäin ja havaitsee oman panoksensa tai vaikutuksensa laajemmassa perspektiivissä. Bailey ja Madden (2015) toteavat, että merkityksettömyyden tunne tarkoittaa vastaavasti ”menetettyjä hetkiä”. Ihminen ei näe työtään suhteessa menneisyyteen eikä myöskään tulevaisuuden horisonttiin.

Merkityksellisen työn kokemus heijastaa niitä normeja, odotuksia ja prioriteetteja, joita eri sosiokulttuurisessa ja poliittisessa ympäristössä sekä vaikutuspiirissä arvostetaan. Yksilöt tulkitsevat ja rakentavat työn merkityksellisyyttä niissä ympäristöissä, joissa he toimivat ja vaikuttavat. Yksilö pyrkii tulkitsemaan sitä, missä määrin hänen työllään on arvoa hänen oman itsensä ulkopuolella. Barret ja Dailey (2017, 4) toteavat, että kansallisella kulttuurilla ja kulttuureilla on vahva rooli siinä, miten ihminen rakentaa identiteettiään ja suhdettaan työhönsä.

Kansalliset ja kulttuuriset keskustelut vaikuttavat niihin arvoihin, logiikkaan ja järjestelmiin, joihin ihminen peilaa omaa identiteettiään ja työtään. Yksilö siis rakentaa henkilökohtaista ja ammatillista identiteettiään tiettyihin konteksteihin perus­tuen. Sillä, mitä ihminen määrittelee omassa merkityksellisyyden kokemuksessaan keskeiseksi, on vaikutusta tässä identiteetinmuodostustyössä.

Työn merkityksellisyyden määrittelyyn ei ole löydetty työelämän tutkimusta yhtä yhteistä näkemystä tai konsensusta. Tutkijat ovat esittäneet useita erilaisia malleja selittämään sitä, miten ja miksi ihmiset kokevat työnsä merkitykselliseksi.

Monissa tutkimuksissa on keskitytty siihen, millaiset työn tehtäväsisällöt tuottavat merkityksellisyyttä. Mallit ovat nostaneet keskiöön työn sisällön, työn tai työyhteisön arvot sekä yksilön henkilökohtaisen orientaation suhteessa työhön.

Merkityksellisyys on sidoksissa ihmisen tunneperäiseen suhtautumiseen työhönsä ja siihen, ovatko koetut tunteet myönteisiä vai kielteisiä. Useisiin työn merkityksen määritelmiin on sisällytetty monia erilaisia ulottuvuuksia.

Merkityksellisyys kuvataan jatkuvan etsimisen prosessina.

Organisaatio- ja liike-elämän etiikan tutkijat Lips-Wiersma ja Morris (2009) ovat tarkastelleet työn merkityksellisyyttä yli vuosikymmenen ajan useissa eri maissa ja erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Heidän näkemyksensä merkityksellisyyden kokemuksesta on dynaaminen ja yksilön elämänkulussa muuttuva.

Merkityksellisyys kuvataan jatkuvan etsimisen prosessina. Yksilö perustelee ja artikuloi itselleen jatkuvasti sitä, mikä hänelle on kulloinkin merkityksellistä.

Lips-Wiersma ja Morris havaitsivat tutkimuksissaan, että seuraavat elementit vahvistavat merkityksellisyyttä:

  • Yksilö voi kehittyä työssään ja kasvaa omaksi itsekseen
  • Hän voi palvella muita
  • Hän kokee yhteyttä toisiin
  • Hän osoittaa oman potentiaalinsa ja kykynsä

Merkityksellinen työ rakentuu ihmisen omasta tarkoituksellisen tai arvokkaan elämän saavuttamisesta sekä sosiaalisista ulottuvuuksista, itsearvostuksesta, välittävistä ja kannustavista suhteista sekä työn sisällöistä. Merkitykselliseen työhön sisältyy ihmisen moraalinen kasvu ja mahdollisuus ylittää omat egoistiset intressit työn kautta. Arvokkaaksi koettu työ voi tarjota ihmiselle koherenssin tunnetta eli tunnetta kokonaisvaltaisuudesta. Merkityksellisyyttä vahvistaa mahdollisuus kehittää itseään sekä toisten olosuhteita. (Lips-Wiersma & Morris 2009, 503.)

Tulevaisuudessa palkkatyö ja sen muodot muuttuvat.

Palkkatyöllä on Suomessa edelleen vankka asema. Palkkatyö on usein se foorumi, jossa ihminen voi tunnustetusti toteuttaa ja kehittää itseään sekä käyttää omia taitojaan ja osaamistaan. Työ määrittää voimakkaasti ihmisen arvostusta, kunniaa, ylpeyttä ja itsekunnioitusta. Työelämä tar­joaa pääsyn erilaisiin rooleihin, käytänteisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Nämä tuottavat yksilölle sosiaalisen aseman ja resursseja, joita hän tarvitsee turvatakseen ja ylläpitääkseen sosiaalista ja taloudellista asemaansa elämän eri vaiheissa. Palkkatyö vaikuttaa yksilön rooliin ja asemaan yksityiselämässä, perheessä ja muissa yhteisöissä. Työ on yksilölle ja yhteiskunnalle välttämätöntä. Se on merkittävä ihmisen elämän tyytyväisyyden ja elinvoiman lähde. Toisaalta taas merkityksetön työ voi heikentää yksilön kognitiivisia kykyjä tai itsearvostuksen tunnetta.

Tänä päivänä ja tulevaisuudessa palkkatyö ja sen muodot muuttuvat. Palkkatyötä ei välttämättä enää riitä kaikille. Kuka saa tulevaisuudessa nauttia palkkatyöstä ja merkityksellisestä työstä? Onko merkityksellinen työ vain tiettyjen ryhmien etuoikeus? Mihin töihin liitämme voimakkaimmin merkityksellisyyden ulottuvuuksia ja miksi? Jos yksilö ei pysty tarjoamaan potentiaaliaan työelämälle, onko hänen panoksensa yhteiskunnallisesti arvostettua? Pitäisikö työn määrittelyä laajentaa?

Ruth Yeomanin (2014) mukaan mielekäs ja merkityksellinen työ on ihmisen perustavanlaatuinen, inhimillinen tarve, koska se mahdollistaa autonomian, vapauden ja ihmisarvon tunteen. Yeoman peräänkuuluttaa, että merkityksellisen työn teeman olisi oltava vahvasti mukana yhteiskunnan erilaisissa rakenteissa ja keskusteluissa. Sen pitäisi olla eräänlainen yhteiskunnan moraalinen ja poliittinen projekti. Vaikka merkityksellisyyden kokemus on vahvasti yksilöllinen, sen olisi oltava myös sosiaalinen ja poliittinen tavoite. Yhteiskunnallinen keskustelu työn merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä voisi paljastaa tämän ajan haasteita mielekkään työn epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Keskustelua pitäisi käydä erityisesti siitä, miten työn edut ja etuoikeudet jakautuvat epätasaisesti eri ihmisryhmien kesken. Olisi tärkeää keskustella myös työn määritelmän mahdollisesta muuttumisesta. Ehkä jokainen ihminen voisi saada merkityksellisen tehtävän, kun työtä lähestyttäisiin laajana sosiaalisena ja yhteiskunnallisena osallistumisena ja yhteistyönä. (Margalit 1996, 254.)

Elina Juntunen
Kirjoittaja on TT ja VTM. Hän työskentelee Ava-akatemian koulutuspäällikkönä ja tekee post doc -tutkimusta työelämän merkityksellisyydestä.

Elina Juntunen sai YKAn esityksestä Akavan myöntämän Pohjola Vakuutuksen tutkimusstipendin vuonna 2020.

 

Elina Juntusen pääpointit

  1. Kun ihminen kokee työnsä mielekkääksi, hän on usein muutenkin tyytyväinen elämäänsä.
  2. Kuka saa tulevaisuudessa nauttia palkkatyöstä?
  3. Merkityksellisen työn teeman on oltava vahvasti mukana yhteiskunnan erilaisissa keskusteluissa.

 

Lähteet:

Bailey, C. & Madden, A. 2015. Time reclaimed: temporality and the experience of meaningful work. Work, Employment and Society. Volume: 31,1, 3-18.

Barrett, A.K. & Dailey, S. 2017. A new normal? Competing national cultural discourses and workers’ constructions of identity and meaningful work in Norway, Communication Monographs.

Juntunen, E. I., Pessi, A. B., Aaltonen, T., Martela, M. J. S. & Syrjänen, T. 2017. Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Kirjassa Myötätunnon mullistava voima. Pessi, A. B., Martela, F. & Paakkanen, M. (toim.). Jyväskylä: PS-kustannus, 104–122.

Lips-Wiersma, M.& Morris, L. 2009. Discriminating Between Meaningful Work and the Management of Meaning. Journal of Business Ethics, 88, 491-51.

Margalit, A.1996. The decent society. Cambridge, MA: Harvard University Press.
Yeoman, R. 2014.Conceptualising Meaningful Work as a Fundamental Human Need. Journal of Business Ethics, 125, 2235–251.

Jaa artikkeli

Ilmiöt