Lain Mukaan

27.5.2014

 | Teksti: Arto Vainio 

Äitiysvapaan palkallisuus

Työsopimuslain 4 luvun 8 §:n mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa perhevapaiden ajalta.

Kuitenkin useissa virka- ja työehtosopimuksissa on sovittu äitiysvapaan osittaisesta palkallisuudesta. Valtion virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu palkallisuus 72 päivältä ja esimerkiksi teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa palkallisuus on sovittu kolmen kuukauden ajalle. Työehtosopimuksissa uuden äitiysvapaan palkallisuus on rajattu niin, että jos uusi äitiysvapaa alkaa edellisen perhevapaan aikana siten, että toimihenkilö ei palaa välillä työhön, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta uuden äitiysvapaan osalta.

Työehtosopimusmääräysten on ajateltu asettavan raskaana olevat äidit eri asemaan sen mukaan, ovatko he ensisynnyttäjiä vai eivät. Asiasta on nostettu kaksi kannetta työtuomioistuimessa, joka on pyytänyt 28.9.2011 Euroopan unionin tuomioistuimelta (EUT) ennakkoratkaisua siitä, rikkovatko kyseiset työehtosopimusmääräykset niin sanottua raskaussuojeludirektiiviä ja/tai tasa-arvodirektiiviä.

EU:n tuomistuin antoi lähes kahden ja puolen vuoden käsittelyn jälkeen 13.2.2014 tuomion, jossa se halusi muotoilla työtuomioistuimen asettamat kysymykset uudelleen, jotta kansallinen tuomioistuin saisi hyödyllisen vastauksen. EUT otti esille UNI-CE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY (vanhempainlomadirektiivi). EUT kiinnitti huomiota siihen, missä määrin unionin oikeudessa sallitaan se, että vanhempainlomalle jäämisellä on vaikutusta seuraavan äitiysvapaan pitämisen edellytyksiin niiltä osin kuin on kysymys palkanmaksun jatkumisesta. Unionin oikeudessa on vakiintuneesti katsottu, ettei direktiivein taattu loma voi vaikuttaa oikeuteen pitää jokin muu taattu loma. Työehtosopimuksen määräys voi vaikuttaa siten, että työntekijä joutuu sillä hetkellä, jolloin tekee päätöksensä vanhempainlomalle jäämisestä etukäteen, luopumaan palkallisesta äitiyslomasta, jolloin on houkuttelevampaa olla jäämättä tällaiselle vanhempainvapaalle.

Lisäksi EUT kiinnitti huomionsa siihen, ettei raskaus aina ole ennalta-arvattava tapahtuma. Tällaisten edellytysten vaikutuksena on se, että työn­tekijä saadaan luopumaan päätöksestä käyttää oikeuttaan vanhempainlomaan, kun otetaan huomioon päätöksen vaikutus äitiysvapaaseen, joka alkaa kyseisen vanhempainloman aikana. Tällaisella edellytyksellä loukataan direktiivin vanhempainlomadirektiivin tehokasta vaikutusta.

Näillä perusteilla EUT katsoi, että vanhempainlomadirektiiviä on tulkittava siten, että se on esteenä kyseisten työehtosopimuksissa olevien määräysten kaltaisille kansallisille oikeussäännöille. Toisin sanoen näyttää siltä, että Suomessa voimassa olevissa virka- ja työehtosopimuksissa, joissa on sovittu työhön palaamisesta äitiysvapaa-ajan palkallisuuden edellytykseksi vapaiden välillä, eivät ole päteviä. Lopullista ratkaisua ei vielä tätä kirjoitettaessa ole, sillä jutut ovat työtuomioistuimessa vielä kesken.

Arto Vainio
Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.

Jaa artikkeli

Tarvitsetko lakineuvontaa?

Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa. Hyödynnä myös virtuaalilakimiehen palveluja muun muassa esimiestyön ja liiketoiminnan lakikysymyksissä.