Lain Mukaan

6.3.2018

Sisäilmaongelma irtisanomisperusteena

Työntekijä irtisanottiin välittömän pysyvän työkyvyttömyyden perusteella, koska hän ei sisäilmaoireiden takia pystynyt työskentelemään yrityksen toimitiloissa. Työntekijä vei irtisanomisen oikeuteen – mitä oikeus päätti?

Työsopimuslain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Oikeuskäytäntö on vakiintunut pitämään vähintään noin yhden vuoden kestävää työkyvyttömyyttä sellaisena, että se oikeuttaa työnantajan irtisanomaan työntekijän, jollei tervehtymistä ole odotettavissa lähitulevaisuudessa. Sen sijaan siitä, mitä pidetään olennaisena työkyvyn alenemisena ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä.

Eräässä toimistomme hoitamassa tapauksessa työntekijä sai sisäilmaoireita työskenneltyään kaksi päivää viikossa työnantajan toimitiloissa. Muut päivät olivat etäpäiviä. Lääkärin suosituksesta etätyösopimusta laajennettiin niin, että työtä tehtiin vain yhtenä päivänä viikossa työnantajan tiloissa. Työntekijän oireet eivät kuitenkaan parantuneet, vaan pahenivat.

Toimitiloissa oli aiemmin havaittu ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia ja ilmoituksen mukaan niitä olikin korjattu. Työnantaja poisti tiloista viherkasvit ja teki suursiivouksen. Lisäksi työnantaja teetti Työterveyslaitoksella sisäilmastokyselyn, jonka suosituksia työnantaja pani toimeen. Työntekijöistä noin 20 prosenttia oli ilmoittanut oireilleensa sisäilmaongelmiin viittaavalla tavalla. Home- ja mikrobitutkimuksen mukaan tiloista ei kuitenkaan ollut todettu löydöksiä, joista aiheutuisi terveysriskiä työntekijöille.

Työnantajan mielestä työntekijä ei enää voinut hoitaa tehtäviään etätyönä ja edellytti hänen työskentelevän toimitiloissa. Työntekijän kunto kuitenkin heikkeni ja lopulta lääkäri totesi hänet toistaiseksi työkyvyttömäksi. Työntekijä kunnon palauduttua hän palasi töihin odottaen, että työnantajan kanssa sovitaan järjestelyistä, joilla hän välttää oleskelun oireita aiheuttavissa tiloissa.  Työntekijä kuitenkin irtisanottiin välittömän pysyvän työkyvyttömyyden perusteella.

Työntekijä vaati irtisanomiskorvausta käräjäoikeudessa, joka hylkäsi kanteen. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että työnantaja vastaa työturvallisuuslain nojalla siitä, että sisäilmastotutkimus suoritetaan asianmukaisesti ja pätevästi. Työnantaja oli tehnyt ennen työntekijän irtisanomista yhden tutkimuksen, joka osoitti työpaikan tältä osin puhtaaksi. Hovioikeus piti tutkimusta riittämättömänä ja laadultaan liian suppeana, koska noin 20 prosenttia työntekijöistä oli ilmoittanut oireiluista.  Hovioikeuden mukaan toimitiloja ei voitu todeta turvallisiksi yhden tutkimuksen perusteella, koska työntekijä oli edelleen vakavasti oireillut. Työnantaja ei siis voinut perustellusti olettaa, ettei sisäilmassa ollut ongelmaa.

Sanotun perusteella hovioikeus katsoi, ettei työntekijä ollut pysyvästi työkyvytön ottaen huomioon, että hänen työkyvyttömyytensä on liittynyt kiinteästi työpaikan olosuhteisiin. Mikäli työnteko-olosuhteita olisi muutettu poistamalla työpaikalta oireille altistava syy, työntekijä olisi ollut työkykyinen. Hovioikeus kritisoi edelleen sitä, ettei työnantaja ollut selvittänyt uudelleensijoitusmahdollisuuksia, joita olisi ollut tarjolla. Hovioikeus tuomitsi työnantajan maksamaan työntekijälle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Hovioikeuden tuomio jäi lopulliseksi, koska korkein oikeus ei myöntänyt työnantajalle valituslupaa.

 

Arto Vainio
Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.

Jaa artikkeli

Tarvitsetko lakineuvontaa?

Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa. Hyödynnä myös virtuaalilakimiehen palveluja muun muassa esimiestyön ja liiketoiminnan lakikysymyksissä.