Lain Mukaan

26.2.2014

 | Teksti: Arto Vainio 

Työntekijän sananvapauden rajoitukset

Suomen perustuslain 2 luvun 12 §:n mukaan jokaisella on sanan­vapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Oikeus on voimassa myös työ- ja virkasuhteessa.

Sananvapautta turvaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla. Työntekijän sananvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Sanan­vapautta tulee käyttää vastuullisesti ja sitä rajoitetaan työsopimuslaissa yleisellä lojaliteettivelvoitteella.

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Tämä pitää sisällään sen, että työntekijän tulee tietyissä tilanteissa pidättäytyä arvostelemasta työnantajaansa.

Työtuomioistuin on antanut tuomion TT:2013-191, jossa työntekijä on irti­sanottu tämän arvosteltua voimakkaasti kuntatyönantajan tekemää sopimusta. Työntekijä oli lähetellyt kaupunginvaltuutetuille sähköpostiviestejä, kirjoittanut mielipidekirjoituksia ja antanut haastatteluja, joissa hän arvosteli sopimusluonnoksen ehtoja kriittiseen sävyyn. Työntekijä oli jatkanut kirjoitteluaan vaikka sopimus oli kaupunginvaltuustossa hyväksytty. TT katsoi, että kirjoituksen tarkoituksena ei ollut yhteiskunnallinen vaikuttaminen, vaan työnantajan arvosteleminen ja vahingoittaminen.

Työnantaja antoi työntekijälle varoituksen, että lehtikirjoitukset ja haastattelut ovat kaupungin edun vastaisia. Työntekijä katsoi vastineessaan, että hänellä on oikeus esittää kriittisiäkin mielipiteitä sopimuksesta yksityishenkilönä, vaikka hänen ammattinsa ja työpaikkansa oli jossain yhteyksissä ilmoitettu. Työntekijä ei ole rikkonut liike- tai ammattisalaisuussuojaa.

Työntekijä jatkoi noin puoli vuotta varoituksen antamisen jälkeen mieli­pidekirjoituksiaan, sisällöltään entistä epäasiallisempia. ”Vuosisadan munaus” -kirjoituksessa työntekijä kuvaa työnantajansa tekemää sopimusta kelvottomaksi. Tuomion mukaan kirjoituksissa on käytetty epäasiallista kieltä ja annettu työnantajan toiminnasta virheellinen kuva. Kirjoittelu on ollut jatkuvaa, pitkäaikaista ja jakelu on ulottunut laajalle vastaanottajaryhmälle. Lisäksi kaupungilla oli näyttöä siitä, että kirjoituksilla oli aiheutettu vahinkoa. TT katsoi, että kaupungilla oli oikeus irtisanoa työntekijä.

Sananvapautta pidetään länsimaissa lähes loukkaamattomana perus­oikeutena. Työsuhteessa kuitenkin lojaalisuusperiaate saattaa mennä sananvapauden yli, erityisesti, kun työntekijä ei (enää) kiinnitä yleisön huomiota epäkohtaan, vaan motiivina työnantajaa moittivaan viestintään on vahingoittamistarkoitus. Työnantajan tulee selvästi osoittaa, ettei se hyväksy työntekijän toimintaa antamalla varoitus ei-toivotusta käytöksestä. Edellä kuvatun ratkaisun lopputulos voisi olla toinen, mikäli työnantaja ei olisi antanut varoitusta työntekijälle.

Arto Vainio
Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.

Jaa artikkeli

Tarvitsetko lakineuvontaa?

Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa. Hyödynnä myös virtuaalilakimiehen palveluja muun muassa esimiestyön ja liiketoiminnan lakikysymyksissä.