Kannunvalajat järjesti yhdessä Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen ja valtiotieteellisen tiedekunnan kanssa valtiotieteilijöiden ensimmäiset työelämämessut 27.1. Tieteiden talolla Helsingissä. Messuilla oli mukana kymmenittäin näytteilleasettajia julkiselta ja yksityiseltä sektorilta sekä järjestöistä. Lisäksi tarjolla oli paneeleita, tietoiskuja, workshopeja sekä minimentorointia ja CV-klinikka.

– Yleensä rekrytointimessut on suunnattu pääasiassa kaupallis-teknillisten alojen opiskelijoille, eivätkä ne tarjoa yhteiskuntatieteilijöille hyödyllisiä kontakteja työelämään. Nyt opiskelijat järjestivät itse messut, jotka palvelivat juuri heidän tarpeitaan, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen opiskelija-asiamies Piritta Jokelainen kertoo.

Asenne ratkaisee

Työelämämessuilla kävi päivän aikana noin 900 opiskelijaa. Tunnelma oli talouden tilanteesta ja akateemisen työttömyyden huolestuttavista luvuista huolimatta toiveikas. Väitöskirjaa Helsingin yliopistossa sosiaalipsykologian oppiaineesta tekevä Eemeli Hakoköngäs uskoo, että töitä löytyy, jos oma asenne on avoin ja motivaatio kohdallaan.

– Olen itse vielä kiinni tutkimuksessani, mutta valppaana täytyy aina olla, jos jotain mielenkiintoista tulee eteen. Ihannetyöni olisi projektiluonteinen, sillä haen tässä vaiheessa ensi­sijaisesti monipuolista työkokemusta.

Hakoköngäs pohtii, että yhteiskunta­tieteilijöiden tulisi paremmin korostaa vahvuuksiaan, kuten kykyä hakea ja käsitellä tietoa. Hän vihjaa myös, että mielenkiintoiset sivuaineet täydentävät tutkintoa ja kiinnostavat varmasti myös työnantajia.

Omiin opintoihinsa uskovat Turusta SYYn järjestämään yhteiskuljetukseen hypänneet toista vuotta valtio-oppia opiskeleva Emma Hokkanen ja poliittista historiaa opiskeleva Miikka Koski. Sen sijaan he harmittelevat, kuinka kesätyöpaikkaa hakiessa yhteiskuntatieteilijät jäävät helposti muiden alojen opiskelijoiden jalkoihin.

– Esimerkiksi pankkien ja perintäfirmojen hakuvaatimuksissa on usein kaupallinen koulutus. Tämä sulkee meidät yhteiskuntatieteilijät jo hakuvaiheessa ulos, Koski pohtii.

– Meidän on vaikea työllistyä opiskeluvaiheessa, kun meillä ei ole spesifiä osaamisaluetta.

Myös Hokkanen ihmettelee tilannetta, sillä politiikkahan liittyy kaikkeen!

– Itse ainakin koen, että opiskelen todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä aineita: ymmärrän suomalaista yhteiskuntaa, mutta kansainvälisten opintojen myötä myös laajempia yhteisöjä. Haaveissani olisikin työllistyä ulkomaille kansainvälisiin tehtäviin.

– Minua taas kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen joko lobbauksen tai politiikan nimissä, Koski jatkaa.

Työelämämessujen tarjonta oli molemmille monipuolisuudessaan yllätys. Vaikka he eivät mahtuneetkaan mukaan haluamaansa ohjelmaan, he mainitsevat yhtenä tärkeimpänä päivän antina CV- ja työhakuklinikan.

– Hakijoita on joka paikkaan niin paljon. Olisi tärkeää oppia, kuinka erottua joukosta ja kuinka tuoda omia vahvuuksia esille, Hokkanen pohtii. – Turussa on ollut rekrymessuja oikkislaisille ja kauppislaisille, mutta nämä ovat ensimmäiset messut yhteiskuntatieteilijöille, nuoret kiittelivät.

Tullaan tutuiksi

Väestöliiton henkilöstöpäällikkö Paula Mattila kertoo, että he tulivat tapahtumaan kertomaan toiminnastaan ja näyttäytymään yhtenä mahdollisena tulevaisuuden työnantajana.

– Opiskelijat ovat aktiivisia ja kiinnostuneita, me haluamme olla juonessa mukana, hän tiivistää.

Mattila korostaa, että sosiaali- ja terveysalan järjestönä yhteiskuntatieteilijöiden vahvuus heidän näkökulmastaan on ”oikeat aineet”. Viimeisten laskelmien mukaan Väestöliiton noin 80 toimihenkilöstä yhteiskuntatieteilijöitä on 15.

– Rekrytoitaessa moni asia ratkaisee. Tärkeintä on pätevyys ja sopivuus. Toki aikaisempi työkokemus sekä persoona vaikuttavat myös, Mattila listaa.

Väestöliitto tekee paljon yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa. Mattila tietää kokemuksesta, että moni harjoittelija on sittemmin työllistynyt heille.

– Sanonkin aina opiskelijoille, että ottakaa tästä ajasta kaikki irti.

Rekrytoija Mira Svedholm ylimmän liikkeenjohdon konsultoinnin firmasta, McKinsey & Companylta, myöntää, että teknillinen tai kaupallinen koulutus on heillä tyypillisin tausta. Nyt he hakevat tietoisesti joukkoihinsa monialaisuutta.

– Meillä on neljä kulmakiveä rekrytoinnissamme: halu saada asioita aikaiseksi sekä johtajuus-, vaikutus- ja ongelmanratkaisutaidot. Ole rohkea ja luova: kuvaile, mitä olet saanut aikaiseksi ja mitä taitoja sinulla on. Ei aina ole kysymys positioista työmarkkinoilla, vaan aiempi partionjohtajuuskin kertoo sinusta paljon, Svedholm toteaa.

McKinsey järjestää toimistovierailuita eri ainejärjestöjen kanssa. Yhteiskuntatieteilijöiden kanssa Svedholm on huomannut, että heillä ei ole kovinkaan vahvaa tietämystä siitä, mitä konsultointi on.

– Toisaalta heiltä saamme varsin mielenkiintoisia ja laaja-alaisia kysymyksiä. Konsultit ovat ihan mukavia ihmisiä, Svedholm naurahtaa.

Ulkoasiainministeriössä yhteiskuntatieteilijöillä, ja erityisesti valtsikalaisilla, on sen sijaan vahva jalansija.

– Kärjistetysti voisi sanoa, että nämä opiskelijat ovat sitä, mitä haemme. Heillä on laaja-alaista kiinnostusta ja yleisuteliaisuutta yhteiskunnallisia asioita kohtaan, lähetystöneuvos Riku Warjovaara, itsekin VTM, toteaa.

Rekrytointimessut ovat hänelle tuttu tapahtuma: ulkoasianministeriössä on tarvetta uudelle työvoimalle viime vuosien eläköitymisbuumista johtuen. Hän on ständillä edustamassa erityisesti diplomaatti­uraa. Seuraava kansainvälisten asioiden kurssi alkaa syksyllä – jos uusi hallitus niin suo. Kurssi kestää yhteensä noin 18 kuukautta, jonka jälkeen kurssilaiset vakinaistetaan ulkoasiainministeriön diplomaattivirkamiehiksi.

– Haemme joukkoihimme renessanssi-ihmisiä, jotka haluavat vaihtelevaa elämää eivätkä pelkää haasteita, Warjovaara tiivistää.