Christa Tavan, Viestintätoimisto Paloma

Valmistuin vuonna 2002 Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi. Opinnot tein pikavauhtia, jotta pääsin työelämään kiinni. Markkinointiviestintätoimistoilla meni tuolloin hyvin ja vakituisia työpaikkoja oli tarjolla runsaasti. Sain valita itselleni mieluisimman työn.

Etenin kolmessa vuodessa assistentista suunnittelijaksi. Äitiys tarjosi sittemmin luonnollisen hengähdystauon ja minulle selkeni, että haluan perustaa oman yrityksen. Markkinatilanne oli edelleen melko hyvä ja tuoreen viestintätoimistoyrittäjän oli kohtuullisen helppo ponnistaa eteenpäin. Suurimpana motivaattorina yrittäjäksi siirtymisessä oli halu yhdistää perhe- ja työelämä. Olin valmis tinkimään palkkatasostani pystyäkseni itse kontrolloimaan työmäärää ja -aikoja.

Yrittäjäksi lähteminen tuntui luontevalta: olen yrittäjä jo kolmannessa polvessa. Olen pienestä pitäen nähnyt läheltä yrittämisen hyvät ja huonot puolet, joten uskoisin käsitykseni yrittäjyydestä olleen melko realistista. Olen ollut onnekas, sillä olen saanut vanhemmiltani tukea yrityksen taloushallinnossa. Toisaalta yrittäjyyden alkuvaiheessa olisin kaivannut mentoria – alalla jo pidempään toiminutta yrittäjää, jolta olisin saanut neuvoja asiakkuuksien hoitamiseen, rekrytointiin ja liiketoiminnan kasvattamiseen.

Ensimmäisen työntekijän rekrytointi muutti paljon. Alkuinvestointi työtilaan oli merkittävä. Myös esimiesaseman opettelu oli haastavaa. Tajusin, etten voinut samalla tavalla nauttia työkavereista kuin ennen enkä voinut enää mennä ja tulla kuten halusin. Olin tilanteessa, jossa työpäiväni venyivät lisääntyneiden myynti- ja laskutuspaineiden myötä. Huomasin viettäväni aikaa yhä vähemmän perheen kanssa. Samanaikaisesti Suomi luisui taantumaan ja uusasiakashankinta takkusi. Päädyin ottamaan yrittäjyydestä aikalisän ja irtisanoin toimitilan. Määrä-aikaiset työsuhteet päättyivät luonnostaan.

Kuluneen vuoden aikana yrittäminen yksin synkeässä markkinatilanteessa on tuntunut välillä taistelulta tuulimyllyjä vastaan. On ollut päiviä, jolloin olen valmis laittamaan lapun luukulle. Kuitenkin vakavammat keskustelut palkkatyöhön siirtymisestä päättyvät aina vetäytymiseeni.

Yrittäjyyden paras puoli on edelleen se, että pystyn yhdistämään työn ja kodin paremmin kuin palkkatöissä, selkein haaste liittyy taloudelliseen epävarmuuteen. Toisaalta koen, että ura palkkatyöläisenäkin voi nykyään olla melko tuulinen paikka. Erityisesti nyt, kun työpaikkoja on vähemmän ja yritykset käyvät yt-neuvotteluja, olisi tärkeää tarjota opiskelijoille tietoa yrittäjyydestä ja sen mahdollisuuksista.

Pieni hengähdystauko on kannattanut, ja olen voinut pohtia omia tulevaisuuden suunnitelmiani ja haaveitani. Tauko on myös mahdollistanut alan tarkastelun vähän etäämmältä. Tiedän, että yrittäjyys on minun juttuni.”

Tuuli Tarukannel, Hallintoakatemia

Valmistuin Joensuun yliopistosta hallintotieteiden maisteriksi vuonna 2002. Pääsin heti alan töihin ja sain haasteellisia tehtäviä. Aloin pian pitää työn ohessa koulutuksia ja huomasin pitäväni siitä paljon. Pidin kuitenkin itseäni ensisijaisesti virkamiehenä eikä yrittäminen ollut minulle uravaihto-ehto.

Viimeisin työpaikkani kuitenkin muutti ajatteluni. Työyhteisö ja tehtävänkuva eivät sopineet minulle ollenkaan ja voin huonosti. Irtisanouduin vuoden 2014 lopussa ja seuraavana päivänä aloitin yrittäjänä. En tehnyt varsinaista markkinointityötä, mutta minulla oli valmiita yhteistyökuvioita, joiden avulla pääsin alkuun. Nyt minulle on jo syntynyt kanta-asiakkaita. Teen edelleen kunta- ja hallintolakeihin liittyvää koulutusta, mutta pääpaino on siirtymässä enemmän kehittämistyöhön.

Yrittäjyyden alkumetreillä sain apua Parkanossa toimivasta Kehitysparkki Oy:stä, joka auttaa aloittavia yrittäjiä aina papereiden täyttämistä ja kirjanpitäjän löytämistä myöten. Nyt jaan työtilan muutaman muun yrittäjän kanssa. On tärkeää löytää kumppaneita, jotka puhuvat samaa kieltä ja joiden kanssa on helppo toimia.

Minulle yrittäjyys on ensisijaisesti sitä, että saan tehdä työtä, mistä pidän. Määrällisesti teen nyt enemmän töitä kuin palkkatyössä. Toisaalta, kun teen työtä itselleni, se ei myöskään stressaa tai ärsytä samalla tavalla. En myöskään tee itse asioita, joista en pidä tai joita en osaa. Esimerkiksi talouteen liittyvät asiat ja nettisivujen päivittämisen olen ulkoistanut. Toisaalta yrittäjyys itsessään on alkanut kiinnostaa minua enemmän ja olen tutkinut jo mahdollisuutta liittyä paikalliseen yrittäjäyhdistykseen.

Jos jokin on tullut yllätyksenä, niin verojen määrä! Kun aloitin yrittäjänä, en edes tiennyt, mitä alv tarkoittaa. Se myös yllätti, että kaikki täytyy järjestää itse: vakuutukset, eläkkeet ja vaikkapa it-asiat. Pidän epätasapuolisena yrittäjien asemaa esimerkiksi suhteessa palkansaajien lomiin ja työterveyshuoltoon, jotka nyt hoidan itse. Maksan silti yhtä paljon tai jopa enemmän veroa.

Yrittäjyys sopii mielestäni niille, jotka pitävät tekemästään niin paljon, että ei ole väliä onko arki vai viikonloppu. Minua peloteltiin, että yrittäjyys vaatii riskinotto- ja paineensietokykyä. Henkilökohtaisesti uskon, että siirtymävaiheen jälkeen yrittäminen ei juurikaan eroa tavallisesta työnteosta.

Tulevaisuudessa en haaveile yritykseni kasvattamisesta henkilömäärässä, ennemminkin aikeissani on kehittää toimintaa verkostomalliseksi, jolloin asiantuntemusta voisi laajentaa uusille toimialueille. Mielessäni on koko ajan uusia ideoita; osa niistä onnistuu, osa ei.

Yhteiskuntatieteellinen koulutus on antanut minulle kyvyn ajatella asioita laajasti; näkemään myös ongelmien taakse. Olen myös kiitollinen kaikesta työkokemuksestani, myös siitä viimeisestä.”