3.11.2017

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Risto Takala

Uusintana yhteiskuntatieteilijä: Eini Hyttinen

Eini Hyttisen työpaikka voi vaihtua, mutta kiinnostus työsuojeluun ja työhyvinvointiin pysyy. Viime vuonna hän siirtyi aluehallintovirastosta Poliisihallitukseen ja otti hoitaakseen poliisien työhyvinvoinnin. Hyttinen vaikuttaa myös YKAn hallituksessa.

Eini Hyttinen marraskuussa 2017

Ylitarkastaja, Poliisihallitus. Aloitti nykyisessä työssään vuonna 2016. Haastattelun jälkeen (elokuu 2014) Hyttinen oli edelleen Itä-Suomen aluehallintovirastossa ylitarkastajana, mutta muutosta oli se, että hän siirtyi AVIen akavalaisten jäsenten varsinaiseksi valtakunnalliseksi pääluottamusmieheksi (oman virkatyönsä ohessa).

Hyttinen on työhyvinvoinnin asiantuntijatehtävissä poliisihallinnossa. Tehtäviin kuuluvat mm. suunnittelu- ja kehittämistehtävät poliisin työkyvyn ylläpitoon, työterveyteen ja työterveyshuoltoon liittyen. Hän toimii Poliisihallituksen työsuojelupäällikkönä ja asiantuntijana Poliisihallituksen henkilöstön työhyvinvointiin liittyvissä kehittämistehtävissä ja myös mm. työyhteisön ristiriitoihin liittyvissä kysymyksissä.

Mitä odotat ay-liikkeeltä muuttuvassa työelämässä?

Odotukseni ammattiyhdistystoiminnalta yleensäkin:

  • Liittojen tulee entistä tarkemmin huomioida työmarkkinoilla ilmeneviä ilmiöitä. Esimerkiksi julkisen sektorin työpaikoilla oma haasteensa on organisaatioiden toiminta-alueiden laajentuminen ja suurien maantieteellisten alueiden johtamiseen liittyvät kysymykset. Entisellä johtamiskulttuurilla ei vastata tämän päivän haasteisiin. Työpaikkojen luottamusmiehet ovat niissä liian suurten paineiden alla.
  • Odotan myös liitoilta vahvempaa tiedottavaa otetta perehdyttää ja tarjota koulutuksia jäsenilleen työlainsäädännön niin historiallisesta kuin nykyhetkenkin tiedosta. Ammattiyhdistyksiin kuuluminen ei ole itsestäänselvyyttä tämän päivän työelämään siirtyville. Olisi tärkeää tiedostaa, mistä lainsäädäntö on rakentunut ja mitä lainsäädännön asettamia oikeuksia ja velvollisuuksia eri osapuolilla on.

 

Olin jo valmistunut käsi- ja taideteollisuuden ammattiin, kun päätin vielä kirjoittaa itseni ylioppilaaksi. Kun sittemmin hain lukemaan sosiologiaa Joensuun yliopistoon, tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Olin myös alusta lähtien ”sisällä”, sillä minulla oli jo elämästä perspektiiviä monelta eri kantilta.

Nykyinen työ

Olen ollut valtiolla töissä vuodesta 2003; ensin työsuojelupiirissä ja fuusioitumisen myötä Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella ylitarkastajana. Perustehtäviini kuuluvat viranomaisvalvonta ensisijaisesti häirintäasioissa sekä tarkastuskäynnit sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutusalan työpaikoilla. Olen myös useissa valtakunnallisissa työryhmissä sekä kouluttamassa että kehittämässä työsuojeluvalvonnan käytäntöjä.

Vuoden alusta minut valittiin aluehallinto­virastojen pääluottamusmieheksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aikani ei enää riitä työpaikoilla tehtäviin tarkastuskäynteihin. Tilalle olen kuitenkin saanut paljon uutta ja mielenkiintoista.

Luottamusmiehen tehtävä

Julkisella sektorilla ei ole ollut samaa irtisanomisuhkaa kuin yksityisellä puolella. Työn tuottavuustavoitteet ja resurssipula kuitenkin aiheuttavat sen, että moni työntekijä uupuu. Tämä näkyy myös niissä lukuisissa yhteydenotoissa, joita saan. Jukolaisten edustajana tehtävänäni on auttaa jäsenistöä heidän palvelussuhteeseen liittyvissä ongelmissa.

Rajanveto yksityiselämän ja työelämän välille on joskus vaikea: luottamusmies saattaa olla ainoa henkilö, jonka kanssa voi puhua asioista avoimesti. Itse saan tässä roolissa legitiimin luvan osallistua ja vaikuttaa ilman häirikön leimaa: minua ei saa vaiennettua.

Keväällä minut valittiin varasijalta YKA:n liittovaltuustoon. Olen saanut liitosta paljon tietoa neuvottelu- ja sopimistoiminnan tueksi ja toivon, että voin itse antaa jotain takaisin. Parhaimmillaan vaikuttaminen on vasta­vuoroista.

Ajatuksia yhteiskunnasta ja työurista

Mielestäni ei ole välttämätöntä, eikä aina hyväksikään, lähteä suoraan koulusta opiskelemaan. Totta kai on hienoa, jos nuori tietää ”kutsumuksensa”, mutta valtaosalle oma ala ei löydy niin helposti. Nykyään jo pelkästään vaihtoehtoja on niin paljon. Hieman huolestunut olen niistä uraputki-ihmisistä, joilta jää kiireessä näkemättä paljon. Osaaminen rakentuu joskus yllättävistäkin kokemuksista, todellisesta vuorovaikutuksesta erilaisten ihmisten kanssa. Yhteiskunta koostuu palasista: itse en ymmärtäisi tätä kaikkea ilman elämänkokemustani.

Omassa työssäni tärkeintä ei ole palkka vaan työn sisältö, vaikuttaminen ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Olisi tärkeää, että työpaikoilla vallitsisi aito
yhteistoiminta ja kukin kokisi itsensä tärkeäksi ja kuulluksi.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Haluaisin tehdä työkseni vielä jotain muuta; koen, että minulla on paljonkin työelämälle annettavaa. On surullista saada viestejä, kuinka yli 50-vuotiaat kokevat, ettei heistä olla työpaikoilla kiinnostuneita. Omalta osaltani voin sanoa, etten ole koskaan aikaisemmin panostanut työhön niin paljon kuin nyt. Itsensä kehittäminen ja uusien, mielenkiintoisten asioiden löytäminen ei katso ikää. Haaveissa on myös vielä tehdä väitöskirja, mutta nyt ajankohtaisempaa on keskittyä isoäidin rooliin.

 

1994
YTM

2003
Töihin valtiolle

2010
I-S AVI, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n luottamusmies

2014
AVIen pääluottamusmies, YKA:n liittovaltuuston jäsen

 

Haastattelu julkaistu alun perin Ura-lehdessä elokuussa 2014.

EINI HYTTINEN

  • Hyvän matkaa keski-ikäinen
  • YTM
  • Ylitarkastaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto (I-S AVI)
  • AVIen pääluottamusmies, I-S AVIn luottamusmies, YKA:n liittovaltuuston jäsen
  • Naimisissa, kaksi aikuista lasta, yksi lapsenlapsi
  • Harrastukset: opiskelu, luonto, matkustaminen, kättentyöt
Jaa artikkeli