12.12.2017

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Susanna Kekkonen

Uusintana yhteiskuntatieteilijä: Minna Karhunen

Minna Karhunen aloitti jo nuorena politiikassa ja nousi Kokoomuksen kansanedustajaksi vähän yli 20-vuotiaana. Uraan ovat mahtuneet myös kaupunginjohtajuus Karkkilassa ja Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan pesti. Lähes kolme vuotta sitten Karhunen siirtyi ylijohtajaksi Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Johtamisessa tärkein tarvittava ominaisuus on hänen mukaansa rohkeus.

Minna Karhunen joulukuussa 2017

Aloitti 1.1.2015 ylijohtajana Etelä-Suomen aluehallintovirastossa, jonne siirtyi Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan virasta.

Karhunen johtaa aluehallintovirastoa laajalla ja väestörikkaalla Etelä-Suomen alueella. Virasto tekee työtä kahdeksalle ministeriölle kansalaisten hyvinvoinnin, oikeusturvan ja turvallisuuden eteen. Päätehtävät liittyvät luvitukseen, valvontaan ja ohjaukseen. Kansalaisten kannalta on kyse usein palveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, yritysten näkökulmasta kilpailun neutraalisuudesta. Vuoden 2020 alusta kuusi aluehallintovirastoa, Valvira ja Elyjen ympäristönsuojelu- ja vesilain mukainen valvonta yhdistyvät yhdeksi valtakunnalliseksi lupa- ja valvontavirastoksi. Uudistus on erittäin tervetullut ja selkeyttää valtion roolia.

Millainen on hyvä julkinen sektori?

Julkisen sektorin on vastuullisesti verovaroja käyttäen järjestettävä kansalaisille tarvittavat peruspalvelut. Kaikkea ei tarvitse tuottaa itse, mutta vastuu on viime kädessä julkisella sektorilla. Palveluiden on tuettava kansalaisten tasa-arvoa ja oltava laadukkaita. Työpaikkana toivoisin julkisen sektorin olevan edelläkävijä.

Luennoin hiljattain julkisen sektorin strategisesta johtamisesta ja totesin, että johtamisessa tärkein tarvittava ominaisuus on rohkeus. Tarvitaan rohkeutta avata silmänsä uusille asioille ja erilaisille näkemyksille, rohkeutta perustellusti muuttaa mielipiteensä ja tarvittaessa myöntää olleensa väärässä, rohkeutta tehdä valintoja ja sanoa ei, rohkeutta johtaa ja näyttää suuntaa sekä rohkeutta luottaa ja antaa tilaa. Vain rohkeasti toimien voi luoda uutta.

Minna Karhunen tuli tutuksi nuorena kokoomuksen kansanedustajana vuonna 1991. Kahden eduskuntakauden ja yliopisto-opintojen jälkeen hän päätti siirtyä lainsäätäjästä sen toteuttajaksi.

-Hyvätkin tarkoitukset kääntyvät helposti itseään vastaan, jos asioista tehdään liian monimutkaisia. Omassa työssäni pyrin tuomaan esille uusia toiminta- ja ajattelumalleja. Niitä, joiden avulla me virkamiehet löydämme kuntalaisille ratkaisuja, ei esteitä, Järvenpään kaupungin kehitysjohtaja toteaa.

 

Konkarin muistelut

Karhunen oli eduskuntaan päästessään 23-vuotias – nuorin sitten 70-luvun eikä hänen jälkeensäkään ikähaastajaa ole näkynyt. Kunnallispolitiikkaan Karhunen oli lähtenyt muutamaa vuotta aikaisemmin. Taustalla oli huoli partiolaisten määrärahoista. Kun tilanne saatiin haltuun, suuremmat haasteet alkoivat kiinnostaa.

-Eduskunta oli mielenkiintoinen ja kasvattava työpaikka. Onneksi 90-luvulla median kiinnostus kansanedustajia kohtaan ei ollut niin aggressiivista kuin tänä päivänä. Minustakin – nuoresta ihmisestä – olisi kyllä saanut aikaiseksi monta lööppiä, Karhunen huokaa.

Entiselle kansanedustajalle kevään vaalitulos aiheutti hämmentäviä tuntoja. Oman puolueen tulos miellytti, perussuomalaisten suosio hämmästytti.

-Ympäristö, kansainvälisyys ja suvaitsevaisuus itsensä toteuttamisen rinnalla ovat minulle tärkeitä asioita. Vaalien jälkeen minua suretti erityisesti vihreiden arvojen menetys. Olen nyt kuitenkin päättänyt olla suvaitsevainen ja antaa uudelle eduskunnalle mahdollisuuden. Seuraavat neljä vuotta osoittavat, saiko kansa todella sitä mitä tahtoi.

Vaalikampanjoiden aikaan Karhunen mietti, olisiko hänestä itsestään vielä Arkadianmäelle. Ainakaan toistaiseksi aika ei ole kypsä.

-Muistan, kuinka vaikeaa minun oli myydä itseäni turuilla ja toreilla. Kansanedustajan työ on rankkaa, enkä ole varma, haluaisinko enää rajoittaa omaa elämääni statuksen määrittämien oletusten mukaiseksi.

 

Vauhdin viemää

Ennen kansanedustajuutta Karhunen toimi paikallislehdessä toimittajana. Poliitikkona yhteiskuntatieteet ja johtaminen alkoivat siinä määrin kiinnostaa, että vielä nuori Minna Karhunen päätti hankkia tulevaisuuden turvakseen akateemisen loppututkinnon.

-Pänttäsin kevään -95 Tampereen yliopiston kunnallistieteen laitoksen pääsykokeisiin ja pääsin. Opinnot aloitin kuitenkin vasta toisen vaalikauteni päätyttyä, syksyllä -99. Seuraavat kaksi vuotta paahdoin täysillä: aamulla Tampereelle, illalla takaisin Hyvinkäälle. Samalla vedin kaupunginhallitusta ja kotona oli kaksi pientä lasta. Pidin kuitenkin opiskelusta ja tästä ajasta todella paljon. Erityiskohtelua laitoksella taisin saada siltä osin, että sain kokemusteni nojalla vetää muutamia luentoja.

Karhusen tiivis opintorupeama sai huiman loppukirin keväällä 2001.

-Uudenmaanliitosta tarjottiin minulle edunvalvontapäällikön tehtäviä. Siinä vaiheessa valmistumiseen oli matkaa vielä 40 opintoviikkoa ja gradu. Sovimme, että valmistun puolessa vuodessa ja paikka on minun. Loppujen lopuksi ehdin olla pestissä vain puolisen vuotta, kun minulle tarjottiin Hyvinkäältä määräaikaista aluekeskusohjelman vetäjän paikkaa.

Uusi vuosituhat toi kuitenkin Minnan elämään myös ennalta-arvaamattomia käänteitä. Vuosien hurja vauhti kostautui ja edessä oli pakkopysähtyminen. Aivan laakereilleen Karhunen ei kuitenkaan jäänyt lepäämään, vaan vuoden verran hän keräsi voimiaan yrittäjänä ”konsultoiden, kouluttaen ja kokemuksiaan jakaen”.

-En ole uupumuksestani juurikaan huudellut. Tahdon kuitenkin esimerkilläni osoittaa, että väsymyksen jälkeen on mahdollista palata takaisin ja jopa entistä ehtoisampana. Itse asiassa olen tästäkin kokemuksesta kiitollinen. Nykyään tiedän jaksamiseni rajat ja osaan huolehtia itsestäni paremmin. Tämä heijastuu myös suhtautumisessa työtovereihini sekä heidän jaksamiseensa. Virheitä ei tulisi pelätä, sillä niistä voi oppia. Olemalla rohkea, voi saavuttaa paljon enemmän.

 

Halusin päästä näkemään, voiko asioita tehdä toisin, että saisinko omilla teeseilläni orkesterin soittamaan

 

Johtamisen palo

Karhusella tuli Järvenpäässä kaksi vuotta täyteen aprillipäivänä. Edelliset neljä vuotta hän oli luotsannut Karkkilan kaupunkia.

-Kansanedustajana ja erityisesti kaupunginhallituksen puheenjohtajana pääsin aseman antamalla mandaatilla näkemään julkista johtajuutta laajemminkin. Silloin päätin, että haluan vielä joskus kaupunginjohtajaksi. Halusin päästä näkemään, voiko asioita tehdä toisin, että saisinko omilla teeseilläni orkesterin soittamaan.

Hän sai. Karkkila muun muassa vastaanotti Hyvä työnantaja -palkinnon vuonna 1997. Uudessa työpaikassaan Karhunen nauttii haasteista. Järvenpäässä muutosta lähdettiin hakemaan asiakkaan asialla, vaikka taustalla onkin tietoisuus väestön ikääntymisestä ja kuntasektorin taloudellisista rajoitteista.

-Johtajuus on minulle intohimo! Meillä on käynnissä sekä organisaation että johtamisen uudelleen järjestelyt. Mainetta on kertynyt jo sen verran, että muista kunnista on tultu katsomaan, kuinka meillä tehdään asiat. Esimiehillä ja keskijohdolla on tässä muutoksessa iso rooli, sillä työhyvinvointi lähtee hyvästä johtamisesta.
Nyt 43-vuotias Minna Karhunen tietää, mistä puhuu. Lähes koko työuransa hän on toiminut esimiestehtävissä.

-Minusta nuorilla pitäisi olla enemmän aikaa opiskella itse elämää ja hankkia jo varhain monipuolista työkokemusta. Olen toki samaa mieltä, että työuria tulisi pidentää, mutta kuitenkin mieluummin loppupäästä, jossa on kokemusta. Jos koulunpenkiltä mennään suoraan opiskelemaan ja sieltä työelämään, ei se aina ole työnantajankaan kannalta paras vaihtoehto.

 

Kehitysjohtaja Minna Karhunen tietää, että elämä kantaa ja virheetkin voi kääntää edukseen.

 

Arjen laturit

Minna Karhunen elää niin kuin saarnaa: hän onkin itse kuin positiivisuuden ruumiillistuma. Mutta mistä hän saa virtaa?

-Minulla on ihana aviomies! Ilman hänen tukeaan en olisi sitä, mitä nyt olen. Harva olisi ylipäätänsä jaksanut matkassani. Mutta kotona minua ei suinkaan odota tohvelisankari, vaan yhdessä hoidamme arjen askareet. Olemme kumpikin saaneet toteuttaa itseämme, vuorovedoin ässä olemme menneet jo parikymmentä vuotta.
Kiitosta saavat myös syksyllä lukion aloittava tytär ja kuutoselle siirtyvä poika.

– Meillä on tähän hullunmyllyyn nähden ihmeen tasapainoiset lapset. Heistä saan hurjasti voimaa. Minusta on hauskaa, että tyttäreni tekee samoja asioita kuin minä nuorena: harrastaa partiota ja on nyt kiinnostunut myös toimittajan töistä. Tosin hän on tehnyt hyvin selväksi, ettei tarkoituksella seuraa äidin jalanjälkiä.

Koko Karhusen perhe odottaa jo innolla kesällä tapahtuvaa muuttoa takaisin Hyvinkäälle.

-Hyvinkää on minun kotikaupunkini. Siellä asuvat edelleen vanhempani ja lapsuudenystäväni, turvaverkkoni. Karkkilan vuosina saimme kokea, miten tyhjää on, kun tärkeät ihmiset eivät ole lähellä. Etenkin silloin, kun lapset olivat pienempiä, apu olisi ollut tarpeen. Ratkaisumme oli, että kolmen vuoden ajan meillä oli au pair.

Hyvinkäälle muutto on merkittävä myös maantieteellisesti; Minnan työmatka puolittuu ja myös miehen kulku työpaikalleen Lahteen oikenee kilometrikaupalla.

 

Periaatteiden puolesta

Perheen lisäksi ystävät ja harrastukset ovat Minnalle tärkeitä. Talvisin hänet löytää hiihtoladuilta tai skimbamäestä, kesäisin golfkentältä.

– Suoritin green cardin viisi vuotta sitten, kun halusin viettää enemmän aikaa golfaavan mieheni kanssa. No, hän on nyt hurahtanut maratoniin, mutta siihen minä en enää aio mennä mukaan.

Lapsuudesta saakka on sen sijaan mukana pysynyt partioharrastus. Partiotaustasta on Karhusen mielestä ollut paljon etua läpi hänen uransa. Nuorena partiojohtajana hän sai turvallisessa ympäristössä, kivan varjolla opetella johtajuutta. Edelleen Karhusen löytää partiotapahtumista soppakauhan varresta tai leirin iltatulilta. – Viime kesänä olin kahdeksan päivän Kilke-leirillä, hän kertoo.

Karhunen myöntää, että hän on vapaa-aikansa suhteen hyvin valikoiva. Kissanristiäiset eivät häntä kiinnosta eikä häntä niissä näy. Karaokebaarista hänet sen sijaan voi hyvinkin bongata.

-Haluan tehdä vapaalla asioita, joista saan mielihyvää. Raskaan työviikon jälkeen parasta on sauna- tai leffailta kotona hyvässä seurassa. Olen myös aina pitänyt täydet lomat ja sitä samaa edellytän muultakin työporukalta.
Uusi mielenkiinnon kohde Karhusella on sosiaalinen media. Facebookissa hänellä on myös ammatilliset sivut, jonne hän kirjoittaa päivittäin jonkin mielenkiintoisen tapahtuman työpäivästään kuntalaisten kommentoitavaksi.

-Nettisivustot ovat myös erinomainen tapa osallistua hyväntekeväisyyteen. Voiko olla enää helpompaa tapaa tehdä hyvää kuin klikata näppäintä, kysyy Sharewoodin kutsukuningatar. Minnan kutsuista hyväntekeväisyyssivustoon liittyi ystävänpäiväkampanjassa 63 uutta jäsentä, joista jokaisesta lähti Minnan avustuskohteelle euro. Minnan osuus Mielenterveysseuran koko potista oli yli kolmannes.

Aina omana itsenä

Minna Karhunen oli perheen ainokainen. Hän oppi jo pienestä pitäen suuntautumaan ulospäin ja sama linja jatkuu edelleen. Luonteelleen uskollisena hän tekee asioita omilla ehdoillaan. Omia sanojaan lainaten ”en tiedä, missä olen eniten outo lintu” näkyy hänen tavassaan kohdata asioita ja ihmisiä. Karhunen on saanut palautetta, että hän ei ole muuttunut, vaikka korkeat asemat olisivat siihen saattaneet antaa aihetta. Moni on myös jaksanut ihmetellä hänen touhottamistaan ja hän itse puolestaan ihmetellä, kuinka monenlaisia meitä on. Tunneälyllä ja toisten arvostamisella hän on selvinnyt useimmista tilanteista.

-Elämä on opettanut, että me kaikki olemme hyvällä tavalla erilaisia.

Haastattelu julkaistu alun perin Valtiotieteilijä-lehdessä kesäkuussa 2011.

Minna Karhunen

  • Järvenpään kaupungin kehitysjohtaja
  • Entinen Karkkilan kaupunginjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja
  • 43-vuotias
  • Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi lasta.
  • Rakastaa työtään.
  • Harrastaa hiihtoa, laskettelua, golfia ja koti-iltoja hyvässä seurassa.
Jaa artikkeli